Sytytin tulen mökin takkaan. Sytykekopasta löytyi heinäkuun Hesari. Kulttuurisivut kertoivat Kustavin Volter Kilpi -viikosta, johon perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa osallistui.
Elomaa yllätti yleisön kertomalla lukeneensa Alastalon salissa. Kirja oli kuulemma mielenkiintoinen, vaikka välillä pitikin harppoa. Sen lisäksi, että Elomaa paljasti olevansa kulttuurin ystävä, hän kertoi mielipiteensä taiteen rahoituksesta.
Elomaan mukaan taiteilijoita ei kannata paapoa liioilla apurahoilla, koska ”sekä urheilussa että kulttuurissa päästään parempiin tuloksiin, jos olot ovat hieman karummat”. Taiteilijoiden pitäisi ajatella myös teostensa kaupallisuutta, koska ”jos on saanut julkista tukea, niin ei voi vain tehdä sitä, mitä itse haluaa”.
Kohentaessani hiillosta totesin, että onneksi meillä on vallan kahvassa viisaita ihmisiä. Kuten me kaikki tiedämme, vilu ja puute kannustavat suomalaisia taiteilijoita ja urheilijoita uskomattomiin suorituksiin.
Mietitään vaikka Suomen upeaa menestystä Rion olympialaisissa. Mietitään kaikkia kansainvälisesti tunnettuja hittikirjailijoitamme ja -säveltäjiämme. Yksikin junan ravintolavaunussa tapaamani saksalainen oli lukenut 90-luvulla Arto Paasilinnan kirjan, jonka edellinen yöpyjä oli jättänyt hotellihuoneeseen. Kioski oli kiinni, eikä saksalainen päässyt ostamaan Der Spiegeliä.
Miljoonia myyvien menestyskirjailijoidensa lisäksi Suomi on tunnettu stadionit täyttävistä pop-tähdistään. Koko Eurooppa tuntee Daruden kappaleen Sandström, ei kun siis Ekström. Se on se ti-di-di-di-dii tidi-didi-didi-dii, tiedät kyllä. Kun reilasin millenniumin aikoihin Euroopassa, sitä hyräiltiin jopa tšekkiläisillä metroasemilla.
Daruden kuuleminen Náměstí Mírun asemalaiturilla nosti kyyneleet silmiini. Näin mielessäni laonneen pellon, jonka keskellä noen tuhrima Aleksis Kivi huutaa posket lommoilla: ”Minä elän!” Puutehan motivoi Kiveä kirjoittamaan myyntimenestyksiä, joista on sittemmin tehty Oscar-palkittuja elokuvia, esimerkiksi Chuck Norrisin tähdittämä Hard as a Stone. Kiven kerrotaan myös inspiroineen Bee Geesin ikonista Stayin’ Alive -discobiisiä.
On se nääs niin, että veteen keitetty kaurapuuro on paras aamupala niin apurahoja kerjäävälle aitajuoksijalle kuin kirjailijallekin. Lisukkeeksi hyppynen epätoivoa ja petusta leivottuja pettymyksiä. Sellainen keitos ajaa ihmisen ylittämään itsensä. Se motivoi takomaan rahaa tekotaiteellisten mörköoopperoiden sijaan.
Liekit tarttuivat ahnaasti paperiin, sinne katosi Volter Kilpi. Sinne katosi Kike Elomaa, joka muisteli lehdessä keinosiementäjää, joka lausui runoja siementämilleen lehmille. Mielessäni käväisi, että Volter Kilven myyntiluvut olivat aikoinaan surkeat. Kilpi oli kansalle liian vaikea kirjailija, ja hän joutui hankkimaan elantonsa kirjastonhoitajana.
Mutta ei ajatella sitä. Millennium ja Ekström 4evah!
Janica Brander
