Homoista puhutaan eikä heteroseksuaalisuutta enää oleteta normina. Mutta biseksuaaleja mainitaan harvoin. Miksi HLBTQ-kirjainyhdistelmän B on hiljainen?
Teksti Heli Yli-Räisänen
Törmään ilmiöön yhtenään: julkisuudenhenkilö tai joku tuttavapiirissä aloittaa heterosuhdemenneisyytensä jälkeen samansukupuolisen suhteen, ja joku toteaa: ”Se on nykyään homo.” Lausahdus on ymmärrettävä: homoseksuaalisuus on ollut niin tabuluontoista, että heteroseksuaalisuuden toteuttaminen on saattanut olla kulissi. Mutta on myös vaihtoehto, että kyseinen henkilö on aina ollut biseksuaali, mutta ei vain ole koskaan aiemmin toteuttanut sitä käytännössä.
Biseksuaalisuuteen liittyy fobiaa ja oletuksia. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa homo- ja lesbofoorumeiden alentavia kommentteja: ”En ikinä alkaisi suhteeseen bissen kanssa, koska ne aina lopulta haluavat heterosuhteeseen.” ”Biseksuaalit ovat vain hämmentyneitä omasta suuntautumisestaan, se menee ohi.” ”Bisselle ei ikinä riitä yksi.”
Ensimmäinen oletus on naurettava, koska asia on juuri näin minkä tahansa parisuhteen kohdalla: alussa ei voi tietää, toimiiko kaksi ihmistä pariskuntana. Asia, joka voi heidät erottaa, voi olla yhtä lailla erimielisyys paikasta, jossa haluatte asua kuin rakastuminen toiseen ihmiseen – olipa tämän sukupuoli mitä tahansa.
Ovatko biseksuaalit hämmentyneitä oman seksuaalisuutensa suhteen? Aivan varmasti, toisinaan jopa yhtä paljon kuin kaikki muutkin ihmiset. Muistele hetki itseäsi teini-ikäisenä seksuaalisuuden maailmassa – oliko kaikki heti selvää, ja tiesitkö, miten toimia ja tuntea asioista?
Jos teininä harrastaa lähinnä heterosuhteita ja myöhemmin kokeilee myös homosuhteita, kokemus voi olla kuin eläisi toista teini-ikää. Mutta kuten teini-iässäkin yleensä, hämmennys katoaa ajan ja kokemuksen myötä. Ja kyllä, myös homoseksuaali vai myöhemmällä iällä löytää itsestään biseksuaalin.
Kolmas olettamus biseksuaalien seksitarpeesta on paitsi useissa tapauksessa väärä myös moralisoiva. On biseksuaaleja, joilla on tarve seksiin ihmisten kanssa jotka edustavat muita sukupuolia kuin oma kumppani, mutta biseksuaali voi yhtä lailla olla yksiavioinen. Avoimia suhteita on kaikenlaisilla pareilla, ja mikä tekee suhteen avoimuudesta huonomman, jos syy siihen on sukupuoli?
Bi Visibility Day muistuttaa joka vuosi 23. syyskuuta biseksuaalisuuden näkyvyydestä. Facebookissa moni HLBTQ-asioita ajava taho yritti tänäkin vuonna murtaa käsitystä biseksuaaleista siveettöminä seksihulluina. Vaikka tarkoitus on hyvä, siinä on ongelma: kun kerrotaan, että biseksuaali voi olla vain yhden ihmisen kumppani, samalla implisiittisesti langetetaan häpeää ajatuksen ylle, että seksuaalinen aktiivisuus ja monipuolisuus seksuaalisuutensa ilmaisussa on ei-toivottua.
Biseksuaalisuus on jotain, mikä harvoin näkyy parisuhteen kautta ulkopuolisille – kumppanin sukupuoli määrittää biseksuaalin homoksi tai heteroksi. Biseksuaalisuuden kirjoa monimutkaistaa myös panseksuaalisuus.
”Sanon yleensä ihmisille, että olen biseksuaali, koska en jaksa alkaa selittää panseksuaalisuutta. Pelkästään biseksuaalisuus aiheuttaa kysymyksiä, joita ei ikinä kysyttäisi homolta tai heterolta, kun heidän suuntautumisensa tulee esille. Yleensä kysytään, onko ryhmäseksi minulle välttämätöntä parisuhteessa tai vaadinko saada harrastaa seksiä toisen sukupuolen kanssa, kuin mitä kumppanini on. Ja sitä kysytään, että olenko naisten kanssa vain kiinnittääkseni miesten huomion. Kai sellaisiakin bissejä on, jotka ryhtyvät parisuhteeseen vain tietyn sukupuolen kanssa, ja harrastavat vain seksiä toisen tai muiden sukupuolten kanssa, mutta minusta sen kysyminen on alentavaa. Aivan kuin jopa seksuaalinen käyttäytymiseni olisi viime kädessä sidoksissa siihen, että haluan miellyttää heteromiehiä tuomalla heidän lesbofantasiansa heidän silmiensä eteen”, kertoo 29-vuotias Jutta, joka kelpuuttaa sekä bi- että panseksuaalimääritelmät.
