Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa talossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Anu Harju
Tšetšenialainen Usam on onnekas, tavallaan.
Tapasin uuden ystäväni, joka hymyilee usein ja nauraa paljon. Hän on kahden pienen lapsen isä ja tekee liikaa töitä elättääkseen perheensä. Hän on nuori, mutta hänen kroppansa ei jaksa pitkiä ja raskaita työpäiviä. Hän sinnittelee silti vielä, koska ei halua olla Suomen valtion – meidän – elätti.
Hänen nimensä olkoon tässä Usam. Joitakin vuosia sitten hänen kotiovelleen Groznyissa kolkutettiin kello neljältä aamulla. Sisään tulleilla miehillä oli yhtä lukuun ottamatta maskit. Usam vietin pihalle, hänen päätään lyötiin useita kertoja kiväärinperällä, ja lopulta hänet kuljetettiin autolla pois.
Yhdentoista kuukauden kuluttua Usam palasi kotiin muuttuneena miehenä. Hänet oli tekaistuin syyttein pidätetty ja tuomittu vankeuteen, mutta käsittämättömällä tavalla hän oli päässyt vapaaksi todisteiden puuttuessa. Ensimmäisen kuukauden hän oli viettänyt 1,5 x 1,2 m kokoisessa sellissä, josta hän pääsi pois vain hakattavaksi ja kidutettavaksi. Myöhemmin sellin koko suureni ja kidutus koveni. Pahoinpitelyt jättivät pysyvät jäljet mieleen ja kehoon. Usamin nimi on listalla, jolle päätyneiden ei kannata yrittää palata kotimaahansa, jos he ovat onnistuneet sieltä pakenemaan ja jos heillä vielä riittää elämänhalua. Usam on monella tapaa onnekas. Hän on elossa ja suhteellisen turvassa. Hänellä on perhe ja ystäviä vieraassa maassa, jossa hän on myös saanut hoitoa vammoihinsa. Kun hän kertoo kokemastaan kidutuksesta, hän säästää kuulijaa ja nauraa välillä nuoren miehen iloista naurua. Sitten hän äkkiä vakavoituu ja naputtaa jalallaan lattiaa, ja hänen katseensa on vanha.
Usamin kiduttajat elävät Tšetšeniassa. He ovat töissä valtion korkeissa viroissa. Usam haluaisi antaa heidät ilmi muttei voi, koska asettaisi kostolle alttiiksi Tšetšeniassa yhä asuvat sukulaisensa.
En tiedä mitä tehdä häntä auttaakseni, muuta kuin kirjoittaa hänen tarinansa ja iloita hänen kanssaan siitä, että hän on elossa.
Kirjoittaja kommentoi toisessa blogissa Novaja Gazetalle myönnettyä sananvapauspalkintoa.
