Miniä
Riäkkyteatteri
Riäkkyteatteri
☆☆☆☆
Kännykkääkään en vielä omista! Eikä minusta autourheilu ole mitään urheilua, politiikkakin on pers…. Tuomas Kyröä en ole lukenut televisioesiintymisten takia, niin kun en Tervoakaan – semmonen vauvanpälliskö, ja Kyröllä ne puikulapartahaivenet ja …
– Ei ennenkään niin miksi nyt, per ja kele!
Hittolainen! Eipä tarvitse peiliin enää tuijotella kun näki pyhänseutuna näytelmässä itsensä kuvan: Mielensäpahoittajahan se tässä narisee, Kyrön tekele ilmielävänä – ja näin lähellä! Vaikuttavassa näytelmässä tässä oltu! Sitähän tämä, kun edelleen päähenkilönä palloilen.
Riäkkyteatteri oli jälleen kerran talvipuhdetöinä saanut aikaan oivan paukun: parituntisen näytelmän Tuomas Kyrön Miniästä.
Huvitti, nauratti ja potutti.
Sitten jopa itketti tovin koko ukko ihmisen nimiseen sairauteen sairastunutta herttaista Herttaansa, Sari Hirvonen, hoitaessaan. Kummasti tepristäytyi Mielensäpahoittaja päästessään hoivatun roolista kuskin pukille: hoivailemaan laitostunutta, ikuista elämänkumppaniaan.
Teatteri on siitä hyvä taiteenlaji, ettei kaikkea tarvitse yksyhteen esitttää: simultaanitulkkaustakin suomen kielestä suomen kieleen voidaan aivan tuosta noin vain vedellä; rahi voi toimia autona; kolme miniää samassa tilassa vallanmainiosti käy yhtä esittämässä. Ja nimenomaan Ihan livenä! niin kuin napakka näytelmäbrosyyri asian esittää ja jatkaa: kyseessä on Riäkkyteatterin ensimmäinen 3D-esitys, kolmen Daamin show!
Hyvin 3-habituksinen miniä sai asiansa julki 3-suisena! Nautinnolla katseli väki, joka oli runsaslukuinen, niin Minna Penttisen, Auli Partion kuin Mammu Koskelon minnaa; jokainen D latoi lisää ulottuvuutta Liisa-miniän olemukseen.
Antti Litja on kuulemma näytellyt filmille Mielensäpahoittajan karvareuhkassaan; Litjan olen nähnyt joskus muinoin juoksukaverina Pääkaupunkijuoksussa, mutta elokuvaa en. Enkä yhtään Kyrön kirjaa ole siis lukenut: suosikkeja en lue, kele! Silti uskallan sanoa, ettei Anttikaan olisi paremmin vetänyt Mielensäpahoittajan osaa appena kuin Jorasmaan Ilpo, meidän entinen kunnanjohtajamme! Mimiikka natsasi.
Kyllä Mielensäpahoittaja-Ilpon pitkä silmänisku kertoi lopuksi kaiken: siivilöiden saadaan asiat rullaamaan. Mukana meiningeissä meinataan olla, vaikkei siltä näyttäisikään.
Saihan tämä känä Venäjän kaupankin rullaamaan ystävyydellä, avunannolla ja totuudentorveudellaan Sergein ja Ljudmilan kanssa!
Ja 3-suisen miniänsä henkeä haukkomaan.
– Antakaa meidän purppasta, kele! Koittakaa kestää – on meillä jotain annettavaa elämän jatkumolle. Muutakin kuin hiihto ja peruna.
Valitettavasti tästä riemusta jäävät rannalle ja osattomiksi syrjempänä asuvat siellä Helsingeissä, Tampereilla ja Turuissa, mutta kaipa korvikkeena sielläpäin laitosteatterit jotain vastaavaa saavat aikaan esitettäväksi.
