Snooker Time on kulttuurisäpisijöiden piipahduspaikka etkoille ja jatkoille.
Kuva Velda Parkkinen
Oulu on mainio kulttuurikaupunki, jossa luovan toiminnan aluskasvillisuuskin voi hyvin. Tämän sai tuta Voima-lehden iskuryhmä, jonka helmikuisen testiotoksen 52 ja puolen tunnin aikaikkunaan mahtui yhteensä seitsemän sarjakuvaa, valokuvaa, keramiikkaa ja muuta kuvataidetta käsittelevää näyttelyä, kaksi pirteää kulttuuriyhteisöä, Kaltio-lehden toimitus, Oulun kaupunginteatterin ensi-iltanäytelmä, JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen tuottama nykytanssiesitys, kulttuurikeskus Valve, rokkikeikka sekä neljä ruokaravintolaa, neljä pubia ja karaokebaari.
Baarielämän puolella kohtauspaikoiksi paikallistuivat klassiset Jumpru ja Sarkka sekä rokkikeikoistaan tunnettu 45 Special. Näiden ohella kulttuuriväen puheissa nousi oudon usein esiin olotila nimeltä Snooker Time.
Snooker Time on anniskeluoikeuksilla siunattu biljardipaikka, jossa olut maksaa vitosen tuopilta ja meno on konstailematonta.
Nykyisen omistajan Markku Hyvärisen mukaan joukko lääketieteen opiskelijoita perusti ravintolan Kansankadulle vuonna 1989. Sen jälkeen se ehti toimia kahdessa muussakin paikassa ennen kuin siirtyi 2013 nykyisiin tiloihinsa Asemakadulle.
Paikka on kuulemma ollut aina suunnilleen samankokoinen, noin 750 neliötä, ja noin puolet asiakkaista pelaa biljardia edes joskus.
Hyvärinen kertoo myös, että kulttuuriin kallellaan olevat asiakkaat tuntuvat suosivan paikkaa alkuillan virityksiin. Ravintola meneekin kiinni arkisin jo yhdeltä ja viikonloppuisin kahdelta. Omistaja haaveilee jatkoajasta kolmeen.
”Byrokratia lähtee ärsyttävästi siitä, että asiakkaat itse eivät muka voi olla toisilleen ohjelmaa, vaan jatkoajan edellytyksenä pitäisi järjestää dj tai karaokea. Sellaista kaikki eivät todellakaan kaipaa. Onneksi ensi vuoden alusta alkaen jatkoaika ei ole enää anomuksesta kiinni vaan pelkkä ilmoitusasia.”
Voiman iskuryhmä päätyy ravintolaan lauantai-iltana puolenyön aikaan. Paikallisten houkutteluun oli helppo langeta, sillä muutaman korttelin päässä sijaitsevassa Kulttuuribingossa järjestetyllä Riutta-yhtyeen hikisellä keikalla ei ollut anniskelua eikä liiemmin tilaa seurustella.
Lisäksi vielä aiemmin illalla koettu Mika Ronkaisen koskettava näytelmä Laulu koti-ikävästä oli herättänyt yhteisöllisesti jaettaviksi sopivia tunteita.
Sisään tullessa Snooker Timen kohtelias ovimies vaivaantuu kysymyksestä, voiko ravintolasta ottaa kuvia lehteen. Yhtä ujolle baarimikolle tämä käy sellaisilla ehdoilla, että kuvattavilta pyydetään lupa eikä häntä itseään vahingossakaan kuvata.
Ravintolan yläkerran tila on sisustamattoman pelkistetty ja vähemmän kuvauksellinen.
Alakerrasta löytyvät biljardipöydät ja vallattujen talojen graffitiestetiikkaa huokuva tupakkatila. Samaa yhteisöllisesti osallistavaa luolamaalaustyyliä edustavat paikan vessat.
Hyvärisen mukaan alunperin talo varusti pikkulat tusseilla, mutta asiakkaat varastivat ne.
Naapuripöydissä on helppo bongata kulttuurikierroksen aiemmista kohteista tuttuja naamoja. Toisaalta tieto Voima-lehden vierailusta leviää nopeasti, ja pöydässä vierailee tavan takaa uutta väkeä kertomassa puuhistaan. Törmäämme muusikoihin, teatteriväkeen, gallerian pyörittäjään, floristiin, journalismin opiskelijaan ja muihin säpisijöihin.
Vain Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen puuttuu, mutta tiedämmekin, että hän ei ole tänään kaupungissa.
Keskusteluaiheet liikkuvat yleisestä kulttuuripuuhastelusta oululaisiin erikoisuuksiin ja lasten kasvattamisesta bondageen.
Meille mainostetaan punk- ja hardcore-skenen Hässäkkä-Päiviä, muita vaihtoehtoväen tapahtumia ja Välivainion vanhalla varikolla sijaitsevaa Tukikohta-nimistä kulttuuriyhteisöä. Uhoamme seuraavana päivänä käyvämme ainakin Hiukkavaaran vanhoilla kasarmeilla järjestettävällä kirpputorilla.
Viimeksi mainittu jää kuitenkin toteutumatta, mihin osaltaan varmasti vaikuttaa se, että Snooker Timen valomerkin jälkeen puolustuskyvyttömät voimalaiset raahataan vielä nöyryyttämään itseään seuraavaan paikkaan.
