Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Aija Salo
Naapurimaassa puhutaan tasa-arvosta. Ihan vakavissaan.
Poimintoja tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä ilmiöistä ja keskusteluista Ruotsissa tältä viikolta:
Ruotsalaisten pankkien edustajat kokoontuivat 3.11. yhteen pohtimaan, miten pankit voivat estää kaupalliseen lapsipornoon liittyviä internet-maksutapahtumia ja siten hidastaa lapsipornon leviämistä. Skandia-pankki on tehnyt vuodesta 2007 alkaen yhteistyötä lapsiseksikauppaa vastustavan Ecpat-järjestön, rikospoliisin, rahoitustarkastuksen ja pankkiyhdistyksen kanssa. Pankin mukaan lasten hyväksikäytön torjuminen on pankkien moraalinen velvollisuus, ja siksi pankkien on tässä kysymyksessä luovuttava kilpailuintressistä ja yhdistettävä voimansa.
Tukholman kaupungilla on jo kymmenettä vuotta meneillään hanke, jonka tavoitteena on tehdä Tukholmasta ”maailman esteettömin pääkaupunki” vuoteen 2010 mennessä. Osana hanketta Tukholma tekee vuosittain parannuksia esteettömyyteen kaupungin rakennuksissa, liikennevälineissä ja kulkuväylillä. Lisäksi kaupunki jakaa vuosittain S:t Julian -palkinnon yritykselle, joka on edistänyt esteettömyyttä parhaiten. Kaupunki etsii ehdokkaita palkinnon saajaksi suurilla lehti-ilmoituksilla ja mainoksilla, joilla kehotetaan ihmisiä ”ilmiantamaan” esteetön kantapaikkansa tai vaikkapa oma yrityksensä, joka on panostanut esteettömyyteen.
Kun lapsi sairastuu Ruotsissa, vanhemmalla on oikeus jäädä hoitamaan häntä kotiin ns. tilapäisen vanhempainrahan turvin. Sen taso on vajaat 80 prosenttia tuloista. Tänä vuonna miehet – isät – käyttivät 35,7 prosenttia näistä hoitopäivistä. Sitä pidetään merkittävänä ongelmana. Miksi? Siksi, että vaikka miesten osuus sairaan lapsen hoitopäivistä on vuodesta 1999 alkaen vuosittain kasvanut, osuus väheni viime vuonna peräti prosenttiyksiköllä, eikä se ole tänäkään vuonna noussut. Siksi Dagens Nyheterin talousliitteen etusivun uutinen 4.11. on Jämställdheten tar en paus, ”Tauko tasa-arvossa”.
Ruotsissa varsinainen vanhempainraha ja sairaan lapsen hoitoon tarkoitettu tilapäinen vanhempainraha ovat pitkään olleet ainoat rahallisen tuen muodot lapsen kotona hoitamiseen. Vanhempainrahakauden pituus on 480 päivää, josta 90 päivää on minimitasoista tukea. Hiljattain porvarihallitus loi kunnille mahdollisuuden ottaa käyttöön hoitotuki, joka vastaa Suomen kotihoidontukea tai sen kuntalisää.
Tukholman läänin alueella valtaosa kunnista on ottanut hoitotuen käyttöön, mutta joissakin kunnissa sitä ei aiota ottaa käyttöön lainkaan. Kuntien edustajien perustelut nojaavat siihen, että pitkälle, matalatuloiselle hoitovapaalle jääminen olisi ensisijaisesti naisten valinta ja huonontaisi naisten työmarkkina-asemaa ja tulotasoa merkittävästi. Hoitovapaa olisi siis ”kvinnofälla”, naisansa. Tällaista kehitystä kyseiset kunnat eivät halua edistää.
Näin Ruotsissa. En usko, että Ruotsi on tasa-arvon kultamaa paljon sen kummemmin kuin Suomikaan. Siinä on kuitenkin jotain kiehtovaa, että lehdistä löytyy yhden viikon aikana haeskelematta niin monia tähän aihepiiriin liittyviä juttuja. Oma reaktioni näihin aiheisiin on ”Suomessa valtamedia tai keskeinen poliitikko ei pitäisi tätä asiaa tärkeänä”, ”oho, Suomessa noin argumentoivat vain sitkeimmät feministit”, ”suomalaisessa keskustelussa ei edes tunneta näitä käsitteitä” tai ”niin, Suomessa esteettömyys mielletään marginaalisen erityisryhmän kysymykseksi”.
