Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Shams Tabrizi
Ensimmäinen kuvani Israelista ei vastaa käsitystäni Lähi-idän vihollisvaltioiden välisistä suhteista.
Tel Avivin samealla aamukadulla nenäni eteen lävähtää kaupunkibussi. Astun unisesti taaksepäin ja siristelen yölennolta väsyneitä silmiäni. Rinkka painaa selässä ja ihmiset tuuppivat minua noustakseen bussiin, mutta silmäni ovat liimautuneet ajoneuvon kyljessä komeilevaan jättimäiseen mainokseen.
Mainoksessa nuori hymyilevä israelilaisnainen nimeltä Noam sanoo puhekuplassaan englanniksi: ”Iranians, we love you!” Hänen vieressään nuori iranilainen mies, Muhammad, toteaa: ”Israelis, we love you!”
Ovi liukuu kiinni ja bussi yhtyy jälleen tööttäilevään, keskustaa kohti suuntaavaan aamuruuhkaan. Itse jään seisomaan bussipysäkille hölmistyneenä. Tämä ensimmäinen kuvani Israelista ei nyt aivan vastannut ennakkokäsitystäni Lähi-idän vannoutuneimpien vihollisvaltioiden välisistä suhteista.
Viimeistään kuluneen vuoden aikana ei ole voinut olla törmäämättä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun ja Iranin presidentti Mahmud Ahmadinežadin kiristyvään sapelinkalisteluun. Iranin oletettu pyrkimys luoda itselleen ydinase on herättänyt Israelin hallinnossa voimakkaan tahdon valmistautua jopa ennaltaehkäisevään hyökkäykseen Iranin ydinohjelmaa vastaan.
Päästyäni hostellilleni googlaan bussin kyljessä näkemäni rakkaudentunnustuksen, jonka takaa paljastuu laaja sosiaalisen median yhteisö. Liike sai lähtölaukauksensa viime toukokuussa, kun Tel Avivissa asuva opettaja Ronny Edry latasi Facebook-sivulleen kuvan itsestään pitelemässä sylissään Israelin lippua heiluttavaa tytärtään. Kuvassa lukee: ” Iranians, we will never bomb your country. We love you.”
Muutaman tunnin kuluttua Edryn ystävät alkoivat teettää itsestään samanlaisia viestejä iranilaisille. Parin päivän jälkeen iranilaisilta alkoi sadella samanhenkisiä vastauksia israelilaisten kädenojennukseen. Liike bongattiin useissa kansainvälisissä medioissa, ja kirjoitushetkellä sen Facebook-sivulla on yli 90 000 seuraajaa.
Lokakuussa yhteisön ympärille perustettiin voittoa tavoittelematon järjestö, The Peace Factory, joka on alkanut sosiaalisesta mediasta saamallaan momentumilla järjestää erilaisia kampanjoita, joihin lukeutuvat Tel Avivin bussimainokset. Järjestö on laajentanut pyrkimyksiään, tavoitteenaan yhdistää Lähi-idän kansoja henkilökohtaisella tasolla.
Kampanja on voimakas osoitus siitä, kuinka sosiaalisen median avulla toisilleen täysin vieraat yksityiset ihmiset voivat saada toisiinsa suoran, empaattisen yhteyden. Siitäkin huolimatta, että he ovat autoritaaristen vihollisvaltioiden kansalaisia.
Vaikka Peace Factoryn tavoite edistää rauhaa on ihailtava, liike on vielä alkuvaiheessa, ja vain yksittäinen mahdollisen rauhanprosessin tekijä. Käymissäni keskusteluissa paikallisten kanssa huoli ja pelko Iranista nousee yhä uudestaan esille.
Tel Avivissa tapaamani opiskelija David suhtautuu hallituksen Iran-politiikkaan erittäin skeptisesti. Hän on huolissaan siitä, millaisia reaktioita valtion lietsoma pelko voi saada aikaan kansalaisissa.
”Koko juttu on suuri poliittinen huijaus, jolla saadaan kansan huomio käännytettyä pois Palestiinasta ja ohjattua johonkin muuhun kriisiin juuri ennen vaaleja. Ja se on toiminut täydellisesti!”
