Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Jukka Vuorio
Mitä vittua nyt taas, kirjoittaja pohtii.
Minusta tuntuu, että tänä kesänä homot ja homostelu ovat olleet kaikkien huulilla. Kun pari viikkoa sitten kirjoitin Fifi-blogin Minä ja Päivi Räsänen, jonka alussa kerron teininä runkkailleeni silloisen maajoukkuejääkiekkoilija Timo Peltomaan kuvaa katsellessani, sain kirjoituksen johdosta joitakin hämmentyneitä yhteydenottoja. Eräskin kaverini kysyi ihan vakavissaan, että olenko nyt tullut kaapista. Ihmiset paloivat halusta tietää, olenko homo vai en. Tarve lokerointiin elää ja voi hyvin.
Venäjällä homoja pelätään sekä valtion että yksittäisten kansalaisten toimesta, sekä yhdessä että erikseen. Kansainvälinen olympiakomiteakin (KOK) ihan virallisesti pelkää, vihaa ja tuomitsee ihmisoikeuksia. KOK nimittäin ilmoitti, ettei hyväksy urheilijoilta ensi talvena Venäjän Sotsin olympialaisissa minkäänlaisia kannanottoja seksuaalivähemmistöjen puolesta.
Ja kaikki tämä vaikka KOK tuo tismalleen mieleen sanan COCK.
KOK ei muuten ole mennyt 45 vuodessa askeltakaan eteenpäin ihmisoikeuksien osalta. Vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa yhdysvaltalaiset Tommie Smith ja John Carlos voittivat 200 metrin juoksussa kultaa ja pronssia ja siinä sivussa promotoivat mustien kansalaisoikeuksia. Kenkää tuli niin kisoista kuin USA:n maajoukkueestakin niin vauhdilla etteivät miehet ehtineet mustaa kissaa sanoa.
Ministeri Paavo Arhinmäki otti kantaa seksuaalivähemmistöjen puolesta, kun hän matkusti Moskovan yleisurheilukisoihin heiluttamaan sateenkaarilippua. Maailmalla tekoa kiiteltiin, kotimaassa vihreät Ville Niinistön ja Oras Tynkkysen johdolla sekä Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin ahdistuivat teosta. Arhinmäki sai osakseen kaikenlaista kritiikkiä, jonka pohjavire tuntui olevan, ettei poliitikko saa tehdä politiikkaa eikä varsinkaan urheiluministeri saa tehdä politiikkaa urheilukisoissa.
Jostain syystä myös jotkut suomalaiset heteromiehet ovat ahdistuneet seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta. He puuhaavat syyskuulle Hetero Pride Finland -kulkuetta. Tai ei se mikään kulkue ole, sillä kulkuehan kulkee, mutta tässä vain kokoonnutaan. Minnekäs muualle kuin eduskuntatalolle.
No, tiedättehän te kun internetissä on kaikkia erilaisia nettislangilyhenteitä kuten LOL ja ROFL ja niin edelleen. Niin nyt on tultu tilanteeseen, jossa on aika ottaa käyttöön myös MVNT, joka on lyhenne sanoista ”mitä vittua nyt taas”. Hetero Pride, ihan oikeasti?
Hetero Priden facebooktapahtumaa muutaman viikon ajan epäuskoisen huvituksen ja tyrmistyksen välimaastossa tarkkailleena olen seurannut, kuinka jonkinlaisena epämääräisenä homovihan ja heteroylpeyden yhdistelmänä alkanut tapahtuma on hiljalleen kehittynyt. Jos sitä nyt kehitykseksi voi sanoa.
Näinä viikkoina ryhmä on välillä ollut lihaa syövien heteroiden mielenosoitus, välillä mahdollisia osallistujia on ohjeistettu jättämään erilaiset natsitunnukset kotiin, ettei media saisi tapahtumasta negatiivista kuvaa. Joissakin tapahtuman seinällä esitetyissä kommenteissa on kerrottu, etteivät kaikki heteroudestaan ylpeät ole tapahtumaan tervetulleita, esimerkiksi muslimeita ei mielenosoitukseen kaivata, vaikka kuinka olisivat innokkaita heteroita.
Kukaan ei tiettävästi ole uhannut Hetero Priden osallistujia, paitsi homot ehkä olemassaolollaan, mutta silti tapahtuman suunnitteluryhmässä on ilmoitettu, että kädenväännön SM-kisoista on tulossa joukko kilpailijoita vastaamaan tapahtuman turvallisuudesta. Se on ihan okei, kaikkihan turvallisuudesta pitävät. Varsinkin hikisten, isojen, toisiaan kädestä pitävien miesten luomasta turvallisuudesta.
Taivas varjele – mitähän sieltä vielä tulee?
