Mitä voi sanoa
Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.
Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.
Ateenan katujen todellisuus testaa juhlapuheiden onttoutta. Onko ruokaa kerjääviltä lapsilta ja lääkkeisiinsä rahaa anovilta vanhuksilta silmänsä sulkeva rauhanprojekti lopulta muuta kuin kulissi?
Viime vuonna Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu antoi Euroopan unionille moitteet heikoimmassa asemassa olevien ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien unohtamisesta. Talouden nimissä tehdyillä säästöillä on hintansa.
Säästöt ovat osa kuripolitiikkaa, jolla Kreikkaa on niin sanotusti autettu pankkiirien ja korruptoituneen poliittisen eliitin keittämässä kriisissä. Säästöillä varmistetaan raskaasti velkaantuneen maan maksuvalmius – samalla velkataakkaa on kasvatettu, jotta ylisuuria riskejä ottaneet saksalais- ja ranskalaispankit on voitu pelastaa. Kreikalle lainattu raha käy siis Ateenassa vain kääntymässä matkallaan ulkomaisesta pankista toiseen.
Velkojen leikkaus ja eurooppalaispankkien kansallistaminen olisivat uhanneet sijoittajien etuja. Kreikan eroaminen eurosta olisi taas vaarantanut tämän ”kasvun ja vakauden” turvaajaksi väitetyn valuutan tulevaisuuden. Ilman mittavaa jäsenvaltioiden ulosmarssiakin euro on käynyt lähellä romahdusta useita kertoja, sen pelastamiseksi on rikottu unionin perussopimuksia ja laadittu erilaisia hintalapuiltaan avoimia hätäohjelmia.
Kreikka on polttopisteessä, mutta sama kuvio toistuu muuallakin. Työttömyys, eriarvoisuus ja näköalattomuus kasvavat.
Kaikesta tästä huolimatta euroa kutsutaan menestystarinaksi. Menestyksellä tarkoitetaan yleensä onnistumista tavoitteellisessa toiminnassa. Jos menestys näyttää tältä, mikä on ollut varsinainen tavoite?
Euron kriisin varjolla EU:n liittovaltiorakenteita tietysti vahvistetaan. Samalla euroalueen mailta edellytetään tiukkaa talouskuripolitiikkaa, joka merkitsee valtaosalle niistä julkisen sektorin romuttamista, palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia, työttömien muodostamaa nöyrää työvoimareserviä ja pääoman puhevallan kasvua. Keinottelulle otollisia olosuhteita.
Tällaisessa maailmassa yhden kriisi on toisen mahdollisuus. Viime vuonna arvioitiin eurokriisin tuottaneen sijoittajille noin 1000 miljardin euron pikavoitot kuuden kuukauden aikana. Vuoden 2008 jälkeen maailman miljardöörien yhteenlaskettu omaisuus on yli kaksinkertaistunut. Ennennäkemätön varallisuuden uusjako on käynnissä myös Euroopassa, ja euro toimii sen yhtenä välineenä.
EU perustelee olemassaolonsa Euroopan rauhantilan säilyttämisellä. Tällä hetkellä se kuitenkin kylvää erilaisten yhteiskunnallisten kriisien sytykkeitä pitkin mannerta, ja väistää vastuun politiikastaan piiloutumalla rauhanprojekti-kyltin taakse.
