Arvostelussa Etran Finatawan levy The Sahara Sessions.

Nigeriläinen autiomaarokkibluesbändi Etran Finatawa otti kimpsut ja kampsut ja siirtyi syvälle Saharaan levyttämään neljännen albuminsa. Seurasi kolme hyperintensiivistä päivää ja yötä. He löivät telttansa pystyyn keskelle kuivaa ja karua maastoa, virittivät instrumenttinsa, lauloivat ja soittivat sydämensä kyllyydestä kuusitoista uutta biisiä. Autiomaan polttava aurinko ja tuikkiva tähtitaivas toimivat innoittavina kulisseina houkutellen esiin impulsiivisia irtiottoja ja sooloja.

Etran Finatawa on tuareg- ja wodabee-nomadikansojen yhteinen bändi, jonka keskiössä ovat vahva laulu, repivät kitarariffit sekä perinteiset lyömäsoittimet kuten tendé, azakalabó ja calabash. Ne porisevat kutkuttavasti taustalla.

Autiomaatelttaan olivat tervetulleita myös ohikulkijat: joukko uteliaita lapsia, ryhmä laulavia tuareg-naisia läheisestä kylästä, tuareg-lyömäsoittaja sekä paikallinen griot, jotka kaikki tuovat oman, spontaanin panoksensa levylle. Kaiken kaikkiaan hypnoottisen keinuvaa, akustista menoa, jota harva voi vastustaa.

Etran Finatawa: The Sahara Sessions. Riverboat Records/World Music Network 2013. 5 tähteä.

Maria-Kaisa Jurva