Meksikon politiikan likaisuus saa Euroopan poliittisen todellisuuden näyttämään teehetkeltä, Donna M. Roberts kirjoittaa.
Muutin Meksikosta Suomeen kolme vuotta sitten. Palasin työmatkalle Meksikoon vain huomatakseni, että maassa tapahtuneet positiiviset muutokset ovat kosmeettisia.
Vaikka täällä parveilee taas turisteja ja jokikisellä asukilla näyttää olevan uusi kännykkä, siloisuus teki minut epäluuloiseksi. Päätin kysäistä ystävältäni, että mikäs on viimeisin skandaali.
Kuuntelin järkyttyneenä, kun Luis kertoi minulle Meksikon viimeaikaisista tapahtumista, kuten valtion omistaman öljyn pois myymisestä.
Fantastista! Meksikon politiikan likaisuus saa Euroopan poliittisen todellisuuden näyttämään teehetkeltä.
Kyynistä ja brutaalia hallituspolitiikkaa kritisoivia tahoja on jäljellä enää kourallinen. Tutkivan toimittajan työ on täällä hengenvaarallinen ammatti.
Toisen skandaalin, josta Luis minulle kertoi, paljasti yksi suosikkitoimittajistani Carmen Aristegui. Hän sai hiljattain selville, että valtapuolue PRI:n puoluetoimisto on pyörittänyt julkisin varoin prostituutiorinkiä, jonka tehtävänä on ollut palvella puolueen toimihenkilöitä.
Kauhua ja komediaa sekoittavan tositarinan juoni kilpailee kaikkein hulluimpien telenoveloiden kanssa.
Prostituutioskandaalin ytimessä on PRI-puolueen nykyään entinen puheenjohtaja Cuauhtémoc Gutiérrez de la Torre. Hän on sumopainijan näköinen järkäle, jonka tiedetään saavuttaneen asemansa väkivallalla ja uhkailulla.
Gutiérrez de la Torren isä oli pahamaineinen ”roskakeisari”, joka repi käsittämättömät voitot Mexico Cityn jätehuollon pyörittämisestä. Isää syytettiin aikoinaan samantyyppisestä likaisesta toiminnasta kuin poikaa, mutta hänet murhasi oma vaimo, joka sai tarpeekseen pitkään kestäneestä fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta.
Maassa, jossa presidentti on naimisissa tunnetun telenovela-tähden kanssa, ihmiset on ehdollistettu siihen, että fantasia ja todellisuus sekoittuvat: tämä on omiaan nostamaan puolue-eliitin lain ulottumattomiin. Nyt korea pinta on kuitenkin saanut muutaman särön.
Vaikka lehdistöä vahditaan ja toimittajia tapetaan tehokkuudella, joka saisi osakseen Goebbelsin varauksettoman ihailun, Aristegui on korkean profiilinsa turvaamana pysynyt piikkinä hallituksen lihassa.
Maine ei ole silti pelastanut Aristeguita hallituksen ankaralta lokakampanjalta – johon hallitus vaivautuu siitä huolimatta, että toimittajan paljastuksista on hankala löytää jälkeäkään.
Paikallinen media on nimittäin innokkaampi taivastelemaan Lady Gagan uusinta hattua kuin kertomaan tv-narkoosiin vaipuneelle suurelle yleisölle, että sen hallitseva luokka on uponnut korviaan myöten korruptioon.
iViva Meksiko!
Englannista kääntänyt Susanna Kuparinen.
Donna M. Roberts