Olen viime aikoina keskustellut mahdollisuuksista kehittää taiteilijavaihtoa Suomen ja Britannian välillä, ja monet ovat kertoneet osallistuneensa erilaisiin ”suomalaisen hiljaisuuden” projekteihin.
Tänä vuonna Suomi oli Frankfurtin kirjamessujen kuumin sana. Hehkuteltiin, että viimein Suomesta tulee kansainvälinen menestyjä. Epäilen asiaa, mutta olen iloinen, että maamme sai viisiminuuttisensa julkisuudessa.
Ei tarvitse olla skotlantilainen ymmärtääkseen, millaisen toivonkipinän Skotlannin itsenäistymistä ajava liike on sytyttänyt Britannian poliittiselle kentälle, Donna M. Roberts kirjoittaa kolumnissaan.
Jenkkifrendini kusivat minua raa’asti silmään, Olavi Uusivirta tilittää kolumnissaan.
Olavi Uusivirta fiilistelee kolumnissaan musiikkia, joka syntyy intohimosta, kutsumuksesta & rakkaudesta lajiin.
Meksikon politiikan likaisuus saa Euroopan poliittisen todellisuuden näyttämään teehetkeltä, Donna M. Roberts kirjoittaa.
Näytelmämainos loukkasi kirjoittajaa sekä lesbona että siskona.
Ruusu Haarla kirjoittaa viimeisessä Voima-kolumnissaan lipevistä verenimijöistä.
Haluamme tietää totuuden hulluudesta & neroudesta, Olavi Uusivirta kirjoittaa.
In Finland we have this thing called ”Uusi päivä”.
Mihin maailma tarvitsee Pussy Riotia, pohtivat filosofi Slavoj Žižek & vankilassa istunut aktivisti Nadežda Tolokonnikova.
”Se kusipää maiskutteli minut suuhunsa kuin maksalaatikon, minkä seurauksena jouduin paloiteltuna hänen ruumiinsa sisään”, Ruusu Haarla kirjoittaa rankoista psykoterapiakokemuksistaan.
Ei Kuubakaan yhdessä yössä muutu.
Avuttomat saattavat oikeasti tarvita apua.
Kokoomusnuoruus on seikkailu suunnaton.
Teatteri on taidetta ja popmusiikki viihdettä. Tämä on virallinen totuus.
Vain kaikkensa menettäneellä tai yhteisöstään erkaantuneella on varaa puhua asioista suoraan.
