Tämä tseitsei ei ole se Maikkarin aurinkolaseja käyttävä asiantuntija vaan pasunistien paavi, J. J. Johnson.
Tämä tseitsei ei ole se Maikkarin aurinkolaseja käyttävä asiantuntija vaan pasunistien paavi, J. J. Johnson.
Toisessa pääroolissa chicagolaisessa oopperassa vuonna 1957 on tenorisaksofonisti Stan Getz. Säestyksestä huolehtii Oscar Petersonin trio (O.P., piano, Herb Ellis, kitara, Ray Brown, basso) vahvistettuna MJQ:n rumpalilla Connie Kaylla. Jestas, mikä jengi lavalla!
Mielenkiintoista on se, että J. J. ja The Sound iskevät ensimmäistä kertaa kunnolla yhteen. Nämä miehet puhuvat tavallaan eri kieltä (J. J. -bebob, The Sound -cool). Se ei kuitenkaan haittaa. Pikemminkin päinvastoin. Sankarit provosoivat toisensa huippusuorituksiin.
Viikkoa myöhemmin sama joukko oli estradilla Los Angelesissa käytännöllisesti katsoen samalla libretolla. Kiitokset levy-yhtiö Vervelle, kun se sittemmin ymppäsi tämän konsertin samalle levylle oopperaillan kanssa. Huomaamme, että kappaleiden esitykset ovat erilaiset. Niin pitääkin, koska tämä on jazzia.
Tosi namu levy. Ehdottomasti kaikkien kuuden taiteilijan parhaita iltoja. Jay Jayn loppu oli kuin oopperasta. Hän teki itsemurhan. Tosin 77-vuotiaana ja syövän uuvuttamana.
Stan Getz And J. J. Johnson: At the Opera House. Verve 1986, Indie Europe/Zoom 2009. Viisi tähteä.
Pertti Laesmaa
