Arvostelussa Kaikukastin levy Kaikukasti.

Suomalainen reggae on vähän lällyä, liian kivaa, söpöä ja pyöreää. Siksi Kaikukasti olikin aika pommi yllätys. Vanha rootsreggae on lähempänä minun sydäntäni, joten ei ihme, että Kaikukasti putoaa paremmin.

Bändi kertoo mieluummin yhdistelevänsä Jamaica-soundeja ja progea, tuloksena aivan omanlainen kombinaatio Suomi-reggaen kentässä.

Kahdeksan hengen jengiin mahtuu soittajaa, ja erityisesti pidän Ilkan ja Matin kitaroinnista. Välillä kuulen jopa kaikuja vanhoista westerneistä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Biisit vaihtuvat nopeasta punkahtavasta menosta hitaisiin maalaileviin maisemiin. Siksi levy ei ehkä ole niin tasapainoinen, mutta joka tapauksessa hienosti yhdistelty.

Velimatin laulu taas antaa biiseille sen lopullisen roson, särmän joka rikkoo, mutta tuo kokonaisuuteen sen pienen ärsykkeen.

Ehkä hieman kuitenkin jurppii sanoitusten kuuluminen tyypilliseen reggaekastiin: ”Pyhä vesi, maailma taistelee, pitkät jonot kulkee pallot nilkoissaan”, plaa plaa…

Kaikukasti: Kaikukasti. Stupido Records 2010. 3 tähteä.

Mirkka Hietanen