Jokainen on vastuussa valinnoistaan, muistuttaa muusikko Timo Kaukolampi.
Timo Kaukolampi on ollut elektro- ja alternative-musiikin voimahahmo jo parin vuosikymmenen ajan. Uusi innostus musiikkiin löytyi K-X-P-bändin myötä.
Voiman toimittaja pysäytti energisen miehen japanilaisen teemukillisen ääreen kuullakseen, mitä tekemistä päihteettömyydellä, terveellisellä ruoalla ja joogalla on musiikillisen hyvinvoinnin kanssa.
Mikä sai sinut muuttamaan asioita elämässäsi?
Tein ison muutoksen pitkäksi venähtäneen rakkauden kesän 2006 jälkeen. Olin elänyt kaksi vuotta kiertue-elämää norjalaisen elektropoptähden Annien bändissä. Kärsin luultavasti jonkinlaisesta burn
outista. Alkoholinkäytöstä oli tullut päivittäistä.
Tajusin, että nyt korkki on pantava kiinni. Lähdin mukaan myös terveysruokajuttuun. Reilut neljä vuotta elämäni onkin ollut aika joogista. Uskon, että ihminen luo itse sen todellisuuden, jota elää. Myös paska meininki on omien valintojen tulos.
Miten uusi elämäntapa on vaikuttanut suhteeseesi musiikkiin?
Olin jo aikaisemmin turhautunut koko bändimeininkiin: Op:l Bastards oli soittanut viimeisen Koneiston keikkansa, etsin And the Lefthandedille levytyssopimusta, ja huomasin olevani siihen hommaan väärä ihminen. Tuntui, että bändihommissa saavuttaa aina tietyn pisteen, mistä ei päästä eteenpäin.
Aloin auttaa Annieta eteenpäin urallaan, biisintekijänä ja managerinkin roolissa. Yhteistyö oli terapeuttista molemmille. Kasasimme ensimmäiset demot, ja menimme Englantiin jakelemaan niitä levy-yhtiöille.
Löysitkö itsestäsi uusia puolia, kun teit musiikkia toiselle artistille?
Oli pakko opetella päästämään irti omista peloista ja järjettömistä säännöistä, joita olin kasannut itselleni musiikintekijänä teini-iästä asti. Tehdessäni biisejä Annien levyille kilpailin sellaisten hittinikkareiden kuin Röyksoppin ja Richard X:n kanssa. Oli pakko opetella irrottamaan oma ego levyntekoprosessista ja antaa biisin pärjätä omillaan.
Voisitko työskennellä muidenkin poppareiden biisintekijänä ja tuottajana?
Anniella on oma musiikillinen, taiteellinen ja tyylillinen pakettinsa niin hyvin hallussa, että hän pystyy heittäytymään mihin vaan. Koska olen itse opetellut päästämään irti peloistani, vaadin sitä muiltakin. Ei ole mitään järkeä pyytää minua tuottamaan, jos en saa tehdä sitä omalla tavallani. Kaikkien kanssa yhteistyö ei edes voi onnistua. Fear is the mindkiller, sanotaan Dyyni-kirjassakin.
Mistä K-X-P sai alkunsa?
Op:l Bastardsin Scorpius-biisi on oikeastaan ensimmäinen K-X-P-äänite, Vilunki oli siinä vain tuottajan roolissa. Jo Op:leissa mukana ollut Tuomo Puranen soittaa K-X-P:ssä bassoa, X merkkaa vaihtuvaa rumpalia – levyllä ja keikoilla ovat soittaneet Anssi Nykänen, Tomi Leppänen, Abdissa Assefa ja Tuukka Aitoaho.
Aloin työstää K-X-P-materiaalia viitisen vuotta sitten. Bänditouhuun turhautuneena olin lopettaa K-X-P:nkin alkuunsa. Onneksi aloin saada ulkopuolelta, Smalltown Supersoundin edustajilta positiivista palautetta. Yhtäkkiä K-X-P alkoi merkitä jotain ihan uutta: se on vapautta kaikesta, vaikka onkin bändi.
Onko K-X-P Kaukolammen diktatuuri?
Minulla on valtavasti biisimateriaalia, teen sitä koko ajan. Jos en ohjelmoi koneella, laulan aihiota vaikka kännykän nauhuriin. Biisit muuttuvat aina K-X-P-yhteistyössä sellaiseen suuntaan, jota en itse ole osanut kuvitella. Olen yksin ihan ok musiikintekijä, oikeiden ihmisten kanssa tehdessä juttu kasvaa paljon osiaan isommaksi.
Olen tehnyt musiikkia kohta 25 vuotta, ja jos nyt en alkaisi olla jonkinasteisesti nero, ei tässä olisi mitään järkeä. K-X-P:llä on sellainen osaamisen taso, ettei treenikämpällä tarvitse hengailla. Lähettelemme biisejä työstettäviksi toisillemme ja treenaamme soundcheckissa, jos siltä tuntuu.
Haluan, että K-X-P on illan päräyttävin bändi, missä joukossa vaan. Musiikkimme synnyttää jotain, mitä voi verrata uskonnollisiin tuntemuksiin, kuten shamanistinen rummutus. Siihen tarvitaan toistoa ja melodioita, oikeanlaista musiikillista informaatiota. Kun ne osuvat kohdilleen, portteja avautuu.
Onko sinulla antaa reseptejä hyvään elämään?
En halua jeesustella, kaikki tekevät omat valintansa. Tärkeiden asioiden tekeminen vaatii omien pelkojen kohtaamista ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Tottumuksia ja opittuja asioita pitää kyseenalaistaa koko ajan. Olemme tottuneet ottamaan pillerin kun sairastamme, sen sijaan että muuttaisimme elämäntapoja, jotka näkyvät voinnissa.
Pelkkä ravintoon keskittyminen tai superfoodien suosiminen ei ole avain hyvään oloon, vaan ihminen on kokonaisuus. Omat valintani luomu- ja lähiruoan suosimisesta joogaamiseen tähtäävät mielen hyvinvointiin. Nyt voin paremmin ja olen musiikintekijänä parempi kuin koskaan.
Taru Torikka
