Jos Henrik Otto Donneria ei olisi, hänet pitäisi keksiä. Soittaja, säveltäjä & musiikin harmaa eminenssi tarkkailee jälkipolvea & odottaa työlleen jatkajaa.
Suomalaisen musiikin tukipilari, Henrik Otto Donner, 71, dallaa Helsingin Kaapelitehtaalle aurinkolasit päässä. Hiljattain tehty silmäleikkaus pistää kevätauringon häikäisemään, mutta vauhti ei ole hidastanut. Hyppysissä on edelleen tukevasti lukuisia projekteja.
Haastattelu kulttuuriväen täyttämässä ravintolassa keskeytyy vähän väliä ohikulkijoiden moikatessa sohvalla istuvaa Donneria. Kuulumisiakin vaihdetaan. Suomi on täynnä taiteilijoita, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä. Piirit ovat pienet.
”Tai mulla on pitkät kädet”, Donner hohottaa. Pitkä ura näkyy sekä laajana tuttavapiirinä että harvinaisen monipuolisena tuotantona.
Tyylipuhtaan jazzin lisäksi Donner on soittanut ja säveltänyt mitä oudoimmat genret läpi. On kamari- ja kuorocomboa, musikaalia ja operettia. Wigwamin mullistaessa kotimaista progea Donner istui tuottajan pallilla. Kun Pepe & Paradise käynnisteli uraansa, Donner vastasi bändin sävellyksistä ja sovituksista.
Sävellettyjä kappaleita on kertynyt pitkälle toista tuhatta.
Muusikon ja säveltäjän roolit eivät häiritse toisiaan. Pikemminkin täydentävät: ”En koe mitään konfliktia niiden välillä. Olen tosin itse aina kokenut olevani parempi säveltäjä kuin soittaja.”
Donnerin kädenjälki näkyy myös alan rakenteissa. Hän toimi vuosia Teosto ry:n puheenjohtajana ja oli perustamassa Love Recordsia sekä Elmua. Tammisaaressa pyörii täystyöllistetty DER-studio ja Kaapelitehtaalle hänet sai tällä kertaa Meteli.net.
Meteli on ollut musiikin nettikaupan kotimainen uranuurtaja. Donner oli kymmenen vuotta sitten perustamassa yhtiötä ja on edelleen sen osakkaana. Musiikkiteollisuutta jo 1960-luvulta seurannut vanhempi valtiomies ei jaa pelkkiä kehuja alan murroksen keskellä.
”Teosto ja sen kaltaiset organisaatiot kansainvälisesti – ja kansainvälinen musiikkiteollisuus – ovat olleet vähän jäykkiä mitä alan digitalisoitumiseen tulee. Kaikki ovat nähneet miljoona mahdollisuutta, mutta yksinkertainen myyntitapahtuma on tehty monimutkaiseksi oikeuksien osalta”, mies laukoo. ”Kehitys on viivästynyt erityisesti Suomessa ja Euroopassa, Amerikassahan musiikin verkkokauppa jo toimii. EU on lisäksi sotkenut kehitystä sekavilla direktiiveillä ja ohjeistuksilla.”
Vaikka raha pyörittää maailmaa, ei rahanhimo ollut motivaationa vuonna 1966, kun Donner yhdessä Atte Blomin ja Christian Schwindtin kanssa perusti Love Recordsin.
”Me oltiin tyhmiä. Ajateltiin, että sijoitetaan kaikki tuotto siihen musiikkiin, jota halutaan tehdä”, Donner puuskahtaa.
Markkinalogiikan vastainen toimintamalli kostautui, ja konkurssi oli edessä vuonna 1979. Loven vaikutus kotimaiseen jazziin sekä poliittiseen ja avantgardistiseen musiikkiin oli kuitenkin pysyvä. Kukaan yksittäinen toimija ei ole noussut tuon työn jatkajaksi, maailma on muuttunut ja fragmentoitunut.
”Ei kukaan sitä aukkoa yksin täytä. Meillä oli periaate, että mikään inhimillinen ei ole vierasta. Nykyään useimmat indie-yhtiöt keskittyvät omalle kapealle sektorilleen, meidän koko ideologia perustui sille, että käsityksemme musiikin kentästä oli hyvin laaja.”
Love oli agitproppeineen yksi suomalaisen poliittisen laululiikkeen vahvimmista linnakkeista läpi toimintahistoriansa. Vaikka kaikki tuotanto ei julistavaa ollutkaan, oli linjana se, että jokaisella levyllä on viestinsä. Vaikka sitä ei olisikaan sanottu suoraan.
”Ei se ole mikään hirvitys, jos muusikot puhuvat politiikkaa. Hehän elävät osana yhteiskuntaa, ja yhteiskunnassa on sellaisia realiteetteja, jotka panevat puhumaan välillä suoremmin ja välillä vähän kierommin. Muusikko, joka ei ymmärrä tätä, on hölmö.”
_______________
Testamentti
Donner julistaa uuden Live at Five Corners -boksin testamentikseen. Antaa maestron itse esitellä Jumo Jazz Clubilla vuosina 2001 ja 2002 esitetystä konserttisarjasta koottu paketti.
”Boksin ensimmäinen levy, Vocal Music on aika helposti sulavaa”, Donner kommentoi.
”Toinen, Plays Standards -levy pyrkii jazzstandardeineen osoittamaan, mistä me olemme lähteneet liikkeelle ja mikä meidän suhde alan perusmateriaalin on. Traditiota täytyy kunnioittaa, muuten on turha tehdä freetä.”
”Kolmas levy, Plays Kantonen and Donner, on vähän sellaista donnerismia ja Kantosta. Kantonen on aika originelli persoona.”
”Neljännellä, Palestiina-aiheisella levyllä on Donnerin teemoja, mutta ne ovat vain pieniä osia elävästä kokonaisuudesta”, Donner selventää puhuen itsestään kolmannessa persoonassa.
Puhdasta freejazzia edustavan The Palestine Night -levyn hajanainen alku tuo mieleen liikkuvat nomadikansat. Pian soitto kuitenkin ryhdistäytyy varsin räväkäksi, rummut hakkaavat konekiväärikomppia ja sähkökitara rynnäköi hävittäjänä.
Mieleen nousee kuvia Israelin väkivaltaisesta syntyprosessista ja nykypäivästä. Aggressiivisen keskiosan jälkeen optimismi kuitenkin voittaa miehityksen. Konsertin päättävä, Johanna Iivanaisen laulun saattelema osuus tarjoaa kurkistuksen ruusuisempaan tulevaisuuteen.
”Olen itse yllättynyt välittyneen viestin selkeydestä”, Donner toteaa sanattomasta mutta merkityksellisestä teoksesta. Improvisaatioon vahvasti nojaavan keikan lopputulosta ei voi koskaan etukäteen ennustaa varmaksi.
”Viides levy, Electric Night, perustuu siihen, että toimme Mika Rintalan mukaan kokonaisuuteen, jossa meillä oli mukana sähköisiä elementtejä. Viimeisen levyn täyttävät Ever, After… -kappale ja sen tekemisestä kertova Tomorrow, Again -dokumentti”, Donner sulkee testamenttinsa.
”Se kappale on mun sävellys ja konserttimusiikkiin verrattavissa, vaikka on siinäkin improvisointia mukana. Sillä kappaleella olen vähän tosissani.”
Otto Donner Free For All: Live at Five Corners, 5 cd + dvd. TUM Records 2011.
Jari Tamminen
