Runon tiedetään joissain tapauksissa johtaneen romanssiin.

Minusta mahdollisimman hyvän tai huonon runon kirjoittaminen on hyvä harjoitus”, paljastaa runon kirjoittamisesta Tommi Parkko. Neuvo kannattaa tallettaa jokaisen sydämeensä, sillä sitä ei anneta edes Parkon kirjoittamassa oppaassa Kirjoita runo, joka ilmestyi hiljattain. Tämä Parkon suosikkiohje on kirjaa työstettäessä tippunut pois.

Parkko tietää, mistä puhuu. Hän itse on kirjoittanut runoja 1980-luvun puolivälistä, siitä saakka kun täytti kuusitoista. ”Se oli melko äkillinen hetki, jolloin aloin rustaamaan ajatuksia vihkoon. En tiedä, voiko niitä vielä siinä vaiheessa kutsua runoiksi, mutta sellaisia runon näköisiä ne kuitenkin olivat.”

Niistä sydämistä vielä. Kesä tulee ja kuulaat, leppeät yöt. Ja sitä ennen nyt ainakin Kirjan ja ruusun päivä. ”Mä muuten kirjoitan runoja” on kliseeksi asti kulunut iskurepliikki, mutta tunteeko runoilun opettaja yhtään tapausta, jossa se olisi toiminut?

”Tiedän tapauksia, joissa runon esittäminen on toiminut sytykkeenä suhteen alussa. Runon esittäjä on erikseen kyllä näissä tapauksissa kohdistanut runonsa sille toiselle henkilölle.”

Näissä hurmausrunoissa ei kannata pyrkiä liian mutkikkaaseen ilmaisuun tai monitulkintaiseen kuvastoon.
”Kokemukseni mukaan hieman helpommat, kliseisiä kuvia sisältävät runot toimivat tässä paremmin kuin tuoreutta hehkuvat runot.”

_______________

Tommi Parkon ohjeet runoilijalle

– Aivan alussa on tärkeää ylipäätään kirjoittaa. Ei ole väliä, millaista tekstiä.
– Kun tekstiä syntyy jo kohtuullisen varmasti, voi tulla halu kehittyä. Tällöin varsinainen oppiminen alkaa. Kliseisten kuvien, moneen kertaa sanottujen asioiden välttäminen on hyvä tapa päästä eteenpäin.
– Lue. Erityisesti runoja.

Tommi Parkko: Kirjoita runo. BTJ-Avain 2011. 191 s.
Kirjan & ruusun päivä 3. toukokuuta.

Elsi Hyttinen