Kuolema ei kuulu vain vainajille. ”Hei me ollaan elossa”, taiteilija Villi Viinikainen muistuttaa.
Hiljattain perustetulle Songs for the living -nettisivustolle kootaan hautausmailla kuvattuja musiikkivideoita. Kuka tahansa voi linkittää sinne Suomen ja maailman kalmistojen innoittamaa materiaalia.
Mistä moinen idea, sivuston perustanut taiteilija ja kuvataideopettaja Ville Viinikainen?
”Hautausmaa toimii elämän taustapeilinä ja sivusto muistuttaa, että hei me ollaan elossa.”
”Taustalla on hautausmaa, mutta laulut on tarkoitettu eläville. Ja kuolleillekin, sillä sivuston alkuperäinen nimi oli ’kalmistojen multakurkut’”, Viinikainen selvittää.
Projekti alkoi vuosi sitten Kouvolassa, kun poikkitieteellistä Jättömaa-festivaalia järjestänyt porukka halusi kokeilla jotakin uutta.
Alkuperäinen ajatus oli järjestää festivaali hautausmaalla, tai ainakin hommata tyylikäs orkesteri soittamaan kalmiston portille pyhäinmiestenpäiväksi.
Idea ei toteutunut, mutta sen sijaan perustettiin nettisivusto. Hautausmailla kuvattujen videoiden lisäksi sivustolle työstetään parhaillaan kuvagalleriaa. Ville ja hänen ystävänsä kuvataiteilija Markku Metso vastaavat suurimmasta osasta sivujen kuolema-aiheisia kuvituksia.
Hautausmaan määrittely osoittautui yllättävän vaikeaksi.
”Pieneläinhautausmaa, muinaiskalmisto, autonromuttamo, lihatiski, jätevedenpuhdistamo… Kaikkihan on lopulta yhtä suurta hautausmaata”, Viinikainen luettelee.
Ainakin aluksi tekijät päättivät pitäytyä perinteisissä kalmistoissa, vaikka niitäkin on moneen lähtöön. Sivustolle lisätään kartta kertomaan, mistä päin maailmaa videoita tulee.
”Olisi hienoa saada sivuille dokumenttikuvia hautajaisista eri puolilta maailmaa, vaikkapa Indonesiasta vuodelta 1983”, Viinikainen haaveilee.
Kulttuurit määräävät, mikä soveltuu hautausmaalle.
”Kulttuuriantropologisesti liikumme tabu-alueella, hautajaisissa voi esimerkiksi olla shokeeraavaan tyyliin arkku auki.”
Vastaan tuli myös kysymys siitä, mitkä instrumentit istuvat hautausmaalla musisointiin. Esimerkiksi täällä meillä trumpetti- tai haitarimusiikki saatetaan kokea sopimattomaksi.
Viinikaisen mukaan moni taiteilija on kiinnostunut projektista.
Materiaalin laadulla ei kuitenkaan ole väliä, kuka tahansa voi lähettää sivustolle materiaalia.
”Videon voi ladata Youtubeen ja lähettää meille linkin. Esitys on tärkein”, Viinikainen ohjeistaa.
Sivuston suosiosta hän ei uskalla sanoa mitään.
”Meni miten meni, onpahan tehty.”
_____________
Malja elämälle
Ensimmäisiä sivuston musiikkivideoita on Jaakko Laitisen ja Väärän rahan Kuusankosken hautausmaalla kuvattu Malja elämälle.
Laitisen mukaan Malja elämälle on elämän ylistyslaulu, jossa kiitetään iloisin ja helpottunein mielin kaiken päättymistä ja menetystä.
”Jos makaisin mullan povessa, mieluummin kuuntelisin rempseää haitarimenoa kuin iänikuista suomalaistyylistä narinaa ja vollotusta”, Laitinen pohtii.
”Kun itse tietää laulavansa elämää ja kuolemaa kunnioittaen, ei haittaa jos joku toinen paheksuisi.”
Ja niin paheksuikin, nimittäin Kuusankosken kirkkoherra.
”Kirkkoherra soitti Villelle ja sanoi, että juttu edustaa huonoa makua. Se on tietenkin harmi.”
_____________
Lue haastattelu Fifistä.
Anna-Sofia Joro
