Myös monet pankkiirit ja johtajat rakastavat buddhalaisuutta. Hekin tarvitsevat breikin työelämän puristuksesta.
Itella on tuonut lähi-Alepan pihaan uudet postilaatikkonsa, sinisen ja keltaisen, toisen nopeammille ja toisen hitaammille lähetyksille. Nuoriso tai muut penteleet tuhrivat nopeasti laatikot, eikä niistä enää saa selville, milloin postilaatikko tyhjennetään.
”Lupasin itselleni, etten enää hermostu”, kaupan kassalla työskentelevä nainen sanoo, kun kuulee töhrinnästä.
”Pitäisi ryhtyä varmaan buddhalaiseksi ja meditoimaan, jottei hermostuisi aina kaikesta”, kassa jatkaa.
Myös monet pankkiirit ja johtajat rakastavat buddhalaisuutta. Hekin tarvitsevat breikin työelämän puristuksesta.
Puhutaan mindfulnessista, tietoisesta läsnäolosta, jonka Wikipedia määrittelee olevan ”tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista”.
Monet mindfulness-ihmiset ovat kiinnostuneita uudenlaisesta johtamisesta, jossa ollaan tietoisesti läsnä. He ovat perustaneet kansainvälisiä lastenkouluja, joissa yhdistetään mindfulness ja huippu-urheilu saman katon alle.
Myös isot firmat, kuten Apple, Google ja Facebook käyttävät tätä vanhaan buddhalaiseen meditointiin perustuvaa menetelmää. Lisäksi USA:n Kelaa vastaava instanssi on kuulemma antanut sille rutosti rahoitusta, ja armeija on ottanut sen käyttöönsä.
Minulla ei ole mitään uusia tekniikoita vastaan, ja olisihan kiva, jos ihmiset ajattelisivat paremmin.
Siksi odotinkin dalai-laman lehdistötilaisuutta Helsingissä elokuussa. Dalai-lamahan tarkoittaa universaalia opettajaa.
Olisin kysynyt häneltä, missä määrin hän kokee ongelmaksi, että liike-elämä ja kapitalismin johtovoimat ovat innostuneita juuri hänen ajattelustaan ja uskonnostaan.
Ehkäpä kansantalouksien tuhoajilla on nykyään parempi mieli?
Herkuttelin mielessäni etukäteen tilanteella, koska tilaisuus pidettiin Pörssitalon Pörssisalissa. Suunnittelin kysyväni dalailta, mitä hän oikeasti tarkoittaa ”sisäisellä rauhalla”. Tilaisuudessa mietin, mitä hän tarkoitti kehottaessaan toimittajia katsomaan, mitä ”sinun takanasi on” samalla, kun hänen takanaan oli Pörssisalin vanha taulu, jossa luki ”ostaja”, ”järjestys” ja ”myyjä”.
Puheidensa perusteella tämä kaveri ei kuitenkaan ollut yhtä yksinkertainen kuin Youtubessa löytyvästä videosta voisi päätellä. Siinä australialainen toimittaja kertoo dalai-lamalle vitsin, jossa dalai menee pizzeriaan ja kysyy: ”Can you make me one with everything?” (http://bit.ly/mnLeTx)
Mietin, mitä dalai olisi vastannut oikeisiin kysymyksiin. Olisin kysynyt, mitä hän oikeasti tarkoittaa tekopyhyyden kritiikillä ja tasaisella tulonjaolla, joita hän puheessaan vanhana marxilaisena edelleen alleviivasi. Samallahan hän sanoi olevansa samaa verta ja lihaa kuin me toimittajat, vaikka hänestä käytettiinkin ilmaisua ”hänen pyhyytensä”.
En saanut kuitenkaan puheenvuoroa, koska viittasin hieman laiskasti. Ehkä en halunnut vastauksia. Dalai-lama teki vaikutuksen pelkällä hohottavalla naurullaan.
Ei voi hermostua, jos nauraa noin.
Kimmo Jylhämö