Särkyneiden debyyttialbumi kertoo, mitä syntyy Beatles-fanin & punkkareiden yhdistelmästä.
On sateinen syysilta Helsingissä Vaasankadun Combat Rock Shopissa. Naapuribaarista kuuluu kovaääninen hauskanpito. Myymälässä virvokkeiksi tarjotaan soijamaidolla maustettua kahvia kaljatuopista ja olutta tölkistä. Myymälän tiskin ympärille ovat kokoontuneet Särkyneet-yhtyeen laulaja Milla, kitaristi Jani ja rumpali Maukka.
He esiintyvät Särkyneet-yhteydessä mieluummin ilman sukunimiään, koska ”1990-luvun Kasisali-bändeilläkään ei ollut niitä”. Jotkut saattavat tuntea Särkyneiden jäseniä bändeistä Manifesto Jukebox, I Walk The Line tai The Heartburns. Tämä kaikki on kovin, kovin punkkia.
Särkyneitä ei kuitenkaan helposti voi mahduttaa samaan punk-lokeroon, ei ainakaan ihan ilman väkivaltaa. Bändin vastikään julkaistulla esikoispitkäsoitolla Ei Enää voi kyllä kuulla punk-sävyjä, mutta vielä enemmän levyltä välittyy melodinen ja melankolinen, vaikkakin särmikäs popmusiikki.
Levyn on julkaissut kitaristi Janin oma firma, punkkiin ja hardcoreen keskittynyt levy-yhtiö Combat Rock Industry.
”No joo, tällä hetkellä me ollaan Combat Rockin ainoa suomenkielinen ja ylivoimaisesti popein kokoonpano”, naurahtaa Jani.
Särkyneet sai alkunsa kevättalvella 2010, kun Milla soitteli kitaralla Janille paria itse tekemäänsä kappaletta. Nämä tulivat yllätyksenä, sillä seurustelusta huolimatta Jani ei ollut tiennyt Millan biisintekoambitioista.
”En ollut aiemmin juurikaan tehnyt musiikkia, ja oli hirvittävä henkilökohtainen tarve kirjoittaa ja tehdä biisejä”, Milla muistelee. Näiden biisien ympärille kasattiin bändi, basisti Jamppa ja rumpali Maukka poimittiin läheltä Kallion muusikkopiireistä.
Ensimmäinen single sisälsi omien biisien lisäksi käännösversion The Nervesin powerpop-klassikosta When You Find Out, Kun tajuat sen. ”Covereita ei ole kuitenkaan tehty kuin yksi per levy, aina jotain itseä kiinnostavaa”, Jani kertoo.
Ei Enää -pitkäsoitoltakaan ei löydy kuin yksi lainakappale, kaikkien muiden biisien sävellyksestä ja sanoituksesta vastaa Milla.
”Tavoitellaan täydellistä popbiisiä ja melodiaa, ja se voi tarttua mistä vaan. Minulla on erittäin laaja musiikinkuunteluhistoria, josta voi ottaa parhaita pätkiä ja yrittää jalostaa niistä Särkyneille sopivia helmiä”, hän kuvailee.
”The Beatles on suuri rakkauteni, se varmaankin kuuluu näissä biiseissä. Muut eivät varmaan ole sitä bändiä niinkään kuunnelleet. Siitä tulee sinänsä mielenkiintoista, että mitä oikein syntyy Beatles-fanin ja punkkareiden yhdistelmästä”, Milla naurahtaa.
”Karkkiautomaatti ja Liekin pari ensimmäistä levyä ovat inspiroineet kovasti. Janskun tapa sanoittaa, ja varsinkin se, miten hän oikein tulkitsee sanoituksensa. Keskitytään enemmän siihen, miltä sanat kuulostavat laulettuina kuin sisältöön mistä lauletaan. Muita erityisen inspiroivia bändejä minulle ovat olleet Nirvana, Leevi and the Leavings, ja vastikään edesmenneen Topi Sorsakosken aikainen The Agents.”
Nämä esikuvat kuuluvat myös Ei Enää -albumilla. ”Tuotanto levyllä on kuitenkin niin raffia, ettei levy varmaankaan ihan iskelmäkanavien soittolistoille eksy”, Jani arvelee.
”Ollaan kyllä sillä vitsailtu, että tehtäisiin joistakin biiseistä varta vasten radioystävällisiä iskelmäversioita”, kertoo Milla.
”Toisaalta, oikeastikin olemme viime aikoina sovittaneet ja treenanneet bändin kanssa akustisia versioita näistä biiseistä”, Jani jatkaa. ”Siitä voi tulla vielä mielenkiintoista, akustisesti kun voi vielä soittaa missä ja milloin tahansa.”
Särkyneiden fanikuntaa ja keikkojen yleisöjakaumaa Jani kuvailee ”toistaiseksi erittäin punkkipainotteiseksi, varmaankin soittajien taustasta ja julkaisevasta levy-yhtiöstä johtuen”.
”Tällä Kallion punk-jengillä on ollut vähän pasmat sekaisin tämän bändin kanssa, eivät oikein tiedä miten suhtautua. Että mikä vitun homma tämä nyt on”, Maukka kertoo.
”Niin, kyllähän nämä biisit olisi voitu soittaa ja sovittaa niinkin, että ne kuulostaisivat perinteisemmältä punkilta. Tähän kuitenkin päädyttiin”, Jani jatkaa.
Samaan tyyliin Milla kuvailee bändin nimeä: ”Vaikka se on perinteinen punk-nimi monikkomuotoineen, se voi kertoa särkyneistä mielistä, tai vaikka onnettomista rakkaustarinoista.”
Särkyneet: Ei Enää. Combat Rock Industry 2011.
Joose Siira
