Onko oikein syyttää kansalaisia, jos talouskasvua on pumpattu keinotekoisesti luotottamalla kuluttajia ja valtioita tietoisesti yli varojen?
Debtocracy on netissä vapaasti levitettävä kreikkalainen dokumenttielokuva, jota on katsottu eri videopalveluissa reilusti yli miljoona kertaa.
Dokumentti yrittää osoittaa, että ”kreikkalaiset ovat laiskoja” -väite ei pidä paikkaansa. Kreikan kriisissä on kyse järjestelmävirheestä globaalissa taloussysteemissä. Kreikan taloutta ei päästetä kaatumaan, koska silloin velat voitaisiin alaskirjata. Luotottajat menettäisivät rahansa.
Sen lisäksi, että luottolaitokset halutaan pelastaa, tuetaan myös teollisuutta yllättävillä tavoilla. Vuosi sitten Saksa ilmoitti kannattavansa Kreikan pelastuspakettia, mikäli miljardeja euroja korvamerkitään asehankinnoille Saksasta. Finanssikapitalismi on markkinataloudelle samaa kuin neuvostokommunismi sosiaalidemokratialle.
”Odious debt” on käsite, josta on puhuttu paljon Kreikan yhteydessä. Vapaasti suomennettuna kyse on ”sietämättömästä velasta”, siis velasta, joka on otettu ilman kansan suostumusta ja vastoin kansan etuja.
Käsite syntyi satakunta vuotta sitten, ja Yhdysvallat hyödynsi sitä vasallimaaksi valloittamansa Kuuban velkojen alaskirjaamiseen. Se ilmoitti jättävänsä maksamatta Espanjan siirtomaa-aikaiset velat sietämättöminä.
Samoin Yhdysvallat ajoi Irakin velkojen tunnustamista sietämättömiksi viimeisimmän sodan alla. Käytännössä näin toimittiinkin ja Irakin veloista suuri osa annettiin anteeksi.
Kreikan velkataakkaa ovat kartuttaneet viime vuosisadalla sotilasjuntta ja korruptoituneet hallitukset, jotka ovat auliisti ottaneet lahjuksia vastaan länsimaisilta rahoittajilta. Debtocracy kysyy oikeutetusti, missä on luotottajien vastuu.
Debtocracy Lens Politica -elokuvafestivaaleilla 18. & 19.11.
Kuumaa & kylmää velkaa -keskustelutilaisuus perjantaina 18.11. Keskustelemassa Debtocracy-dokumentin ohjaaja Aris Hatzistefanou & Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Teppo Eskelinen.
Jari Tamminen
