Vanhaa suomalaista tyyliä nykyhetken sarjakuvissa.

Aavepianisti ja muita kertomuksia kattaa neljä sopivan lyhyttä ja selkeää kummituskertomusta, jotka Reetta Niemensivu on elävästi kuvannut. Kyseinen teos on Niemensivun toinen sarjakuva-albumi, joka ilmestyi vuosi ensimmäisen jälkeen.

Tarinat perustuvat tiettävästi tositapahtumiin, mutta ne tuntuvat olevan jotain todellisuuden ja fiktion rajoilta. Useimmille tapahtumille voi keksiä realistisia selityksiä, mutta niissä esitetään myös yliluonnollisia piirteitä, joihin ei kerrota selviä syitä. Jotain jätetään lukijan arvailujen varaan, mikä tekee lukemisesta kiinnostavaa.

Teoksen kuvat on väritetty kauniilla murretuilla väreillä, ja vastavärejä ja sävyeroja on käytetty taitavasti. Lopputuloksena on kiinnostavaa jälkeä, jota on mukava seurata. Sävyt ja piirrostyyli tekevät sarjakuviin suomalaisen vaikutelman, eikä siihen kaipaa sekaan räikeämpiä värejä.

Albumia lukiessa tulee olo, kuin kuuntelisi vanhoja suomalaisia kummitusjuttuja ullakolla. Yleensäkin nämä kertomukset muistuttavat lastentarinoita ja kansansatuja, tyyleineen ja hahmoineen, joiden virkaa vievät pappiloiden asukkaat, rovastit ja pellavapäiset lapset.

Reetta Niemensivu: Aavepianisti & muita kertomuksia. Suuri Kurpitsa 2011. 40 s.

Aino Iiramo