Minkälainen peluri teatterikentällä Juko on, teatterinjohtaja Jussi Sorjanen?
Teatteri Vanha Juko on lahtelainen, vuonna 1995 perustettu vapaa eli lainsuojaton ammattiteatteri. Lainsuojattomia ovat teatterit, jotka eivät saa säännöllistä, teatteri- ja orkesterilain määrittelemää toiminta-avustusta valtiolta.
Minkälainen peluri teatterikentällä Juko on, teatterinjohtaja Jussi Sorjanen?
”Ei me Lahdesta saada yksin ainakaan kulttuuri- tai teatterikaupunkia väännettyä, en tiedä tarviiks edes. Me etsitään uutta kansanteatteria, tavoitteena on vapaa taiteellinen vyöhyke. Meidän haaste on saada jengi, joka ei teatterissa käy, käymään meillä ja uudistaa käsitystä teatterista nimenomaan sisällöllisessä mielessä. Se on ihan tajuton haaste.”
Muoviukkelin vastaanotto on ollut intoutunutta, mutta katsojamäärät pieniä. Joulukuun vierailuesitykset Helsingin Korjaamolla ovat kuitenkin myyneet hyvin. Mikseivät lahtelaiset löydä Vesijärvenkadun rinteeseen?
”Lahtelaisen on pakko tietää mitä se kaksikymppisellään saa. Muoviukkeli on epäilyttävä esitys. Se on ironiahyökkäys Lahteen, ironian tykistökeskitys! Jos ei pysy kärryillä, voi säikähtää että pilkataanko tässä keskiluokkaa. Näytelmä on alaotsikkonsa mukaan groteski farssi kuolemanpelosta ja käsittelee isänmaallisia asioita, siinä on jo monta inhottavaa asiaa.”
Päteekö Jukon perustajan Jari Juutisen vanha slogan ”katsoja ei ole numero vaan ihminen” vielä? Onko siihen varaa?
”On varaa, siihen pitää olla varaa. Jos rahaa haluaa, niin kuka saatana tässä maailmassa teatteria rupeaa tekemään. Perusperiaatteista ei voi tinkiä. Mä vastustan sanaa marginaali tai vaihtoehtoteatteri, kun me mieluummin muutetaan käsitys mainstreamista. Se on koko teatterikentän haaste.”
Piia Peltola
Kirjoittaja opiskelee ohjausta Teatterikorkeakoulussa.
______________
Jotakin puuttuu
Nuori ohjaaja Lauri Maijala on eittämättä ansainnut maineensa hienojen näyttämökuvien tekijänä. Niitä nähtiin ainakin Brechtin Mahagonnyssä viime elokuussa ja nähdään parhaillaan Muoviukkelissa.
Muoviukkeli on sekava ja harrastajateatterimainen näytelmä hysteerisestä pariskunnasta ja kehitysvammaisesta pojasta, josta kehkeytyy ihmehypyllä sotaveteraani. Ehkä näytelmä yrittää sanoa, että sotaveteraanius hyvittää kaiken. Sitä ei katsoja kuitenkaan näyttämöllä näe.
Muoviukkeli jatkaa suomalaisen poliittisen teatterin viime vuosien perinnettä: halutaan provosoida mutta ei oikein tiedetä, mitä sanottaisiin. Ollaan kyynisiä mutta parhaimmillaan keksitään loppuun jokin poliittisesti kohottava ”sanoma”, joka ikään kuin korvaa kaiken muun.
Muoviukkelissakin rakennetaan ideologinen taso, joka nojaa vahvasti oikeaoppisiin vihervasemmistolaisiin näkemyksiin – mutta ne eivät liity materiaaliin. Näkemykset miellyttävät näkemyksinä mutta eivät teatterina.
Maijala ammentaa teatterin perinteestä ja hyödyntää tunnistamisesta syntyvää nautintoa. Vanhat vasemmistolaiset sutkautukset puetaan uusiin kuoseihin ilman, että niillä olisi muuta merkitystä kuin se että niitä lainataan. Kollaasiteatterin tekniikat ovat hallussa.
Kimmo Jylhämö
Lauri Maijala: Muoviukkeli eli veteraani Johanneksen ilmestys. Lahden Teatteri Vanha Juko & Helsingin Korjaamo. Kaksi tähteä.
______________
Piia Peltola
