Arvostelussa Djervin samanniminen levy.

Kyllästynyt Darkthroneen, Dimmu Borgiriin ja Mayhemiin? Nyt korva tarkkana, sillä Norjan synkkyyteen freesiyyttä tuova Djerv puhkuu erilaisuutta.

Älköön kukaan nyt käsittäkö tätä väärällä tavalla: tämä superyhtye ei ole missään nimissä valoisin aikein liikkeellä: kyseessä on Animal Alpha ja Stonegard-yhtyeiden hajoamisten jälkeinen metallihirviö.

Vaikka on helppo kuulla, mistä inspiraatiota on haettu, on bändi soundi hyvin itsenäinen. Riffit ovat sangen erinomaisia, mutta päähuomion varastaa kuitenkin Agnete Kjolsrudin voimakas lauluääni, jota paikoitellen voisi kuvailla hiekkamyrskyksi, joka iskeytyy viidakon ylle, ärhäkkäänä ja silti niin melodisena.

Kipaleiden pääriimeistä voi nuuhkia jopa pop-vaikutteita, vaikka metalliperimä on väistämätön. Albumi on tämän vuoden yllättäjiä – ja Djervistä kuullaan taatusti vielä.

Djerv: Djerv. Indie Records 2011. Neljä tähteä.

Oliver Warelius