Helsinki on köyhälle karu, mutta halpatyövoima kelpaa.
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies ehdotti ratkaisuksi nuorten syrjäytymiseen, että nuorten pitäisi suostua tekemään työtä työehtosopimuksia matalammalla palkalla.
Samaan aikaan Helsingin vuokrataso on karannut matala- ja osin keskipalkkaistenkin ulottumattomiin, ja yhteiskunnan tukema asuntotuotanto on vähentynyt jyrkästi.
”Rakentaminen romahti 2000-luvun puolivälissä, ja se heijastuu Helsingin vuokra-asuntomarkkinoille”, kertoo Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus Aran asuntomarkkina-asiantuntija Hannu Ahola. Taso on edelleen selvästi alhaisempi kuin pahimpina 1990-luvun lamavuosina.
Helsingin kaupungin asuntojonossa on tällä hetkellä yli 24 000 hakemusta, joista noin puolet on kiireellisiä. Vaikeuksissa ovat erityisesti nuoret ja maahanmuuttajat. Asuntolatoimintaa on ajettu alas, ja suuri osa jäljellä olevista asuntoloista on leimautunut päihde- ja mielenterveysongelmaisten asiakkaiden paikoiksi.
Tänä vuonna Suomessa aloitetaan noin 7 000 Ara-asunnon rakentaminen. Suuria rakennuttajia ovat Sato ja VVO, joiden asuntojen vuokrat pääkaupunkiseudulla lähenevät vapaiden markkinoiden tasoa. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tekee lähes yksinomaan Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT, joka aloitti 300 uuden vuokra-asunnon rakentamisen 2011.
Suurin syy huonoon asuntotilanteeseen on kaupungin asuntotuotantoa rajoittava kaavoittamisen hitaus. Ongelmat ovat olleet tiedossa jo kauan, mutta pääkaupunkiseudulla niiden ratkaisemiseen ei löydy riittävää tahtoa.
Tunnetusti toimivat keinot, kuten rakennusmaan pakkolunastus, eivät ole kelvanneet pääkaupunkiseudun kunnille.
”Nuorison tilanne on katastrofaalinen”, huokaa sosiaalityöntekijä, joka haluaa pysyä nimettömänä.
”Pieniä asuntoja rakennetaan Arava-säännöksistä johtuen vähän. Taantuman takia ei tapahdu edes normaalia siirtymää kaupungin vuokra-asunnoista muualle. Asunnottomien nuorten lukumäärä lisääntyy koko ajan. Siitä huolimatta Helsingin kaupungilla ei ole olemassa mitään nuorille asunnottomille suunnattuja tukipalveluita eikä muitakaan 18–25-vuotiaille tarkoitettuja erityispalveluita”.
Osalla nuorista asiakkaista on luottotietomerkintä. Silloin asuntoa vapailta markkinoilta ei saa. Myös Sato ja VVO tarkistavat hakijoiden merkinnät. ”On olemassa nuoria, joilta kaikki ovet ovat kiinni.”
Viime vuonna Helsingin tuetusta asuntotuotannosta vain noin kolmannes oli normaaleja vuokra-asuntoja. Yli puolet tuotannosta tehtiin erityisryhmille, joihin luetaan muun muassa vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaisasunnottomat. Tuetun asumisen kohteet ovat sekä rakennuttajien että rakentajien näkökulmasta tuottoisampia kuin tavalliset vuokra-asunnot.
Väestön ikääntyessä hoivapalvelujen kysyntä kasvaa. Rakennuttajien joukkoon onkin ilmaantunut suuria monikansallisia hoivapalvelukonserneja, jotka voivat tarjota palveluja kilpailukykyiseen hintaan osittain siksi, että ne toimivat tuetuissa rakennuksissa. Toiminnan voitot karkaavat ulkomaille ja syntyneestä tilanteesta kärsivät eniten hoiva-alan pienyritykset.
Suurten yritysten osuus kuntien ostamista sosiaali- ja terveyspalveluista on kasvanut merkittävästi viime vuosina.
Seuraus voi olla se, että oman yrityksen pyörittämisen sijaan yrittäjäksi pakotettu sairaanhoitaja tekee pääkaupunkiseudulla keikkatöitä suuressa konsernissa, mutta ei välttämättä pysty löytämään itselleen kohtuuhintaista asuntoa edes kohtuullisen läheltä työpaikkaa.
Matalapalkka-alojen työvoiman tarve kasvaa kuitenkin jo lähitulevaisuudessa. On mahdollista, että Suomeen muodostuu uusi työssä käyvien köyhien luokka, jossa joudutaan pelkän asumisen takia tekemään useampaa työtä.
Harjoitettu asuntopolitiikka viittaa siihen, että Helsinkiin halutaan halpatyövoimaa mutta ei köyhiä asukkaita.
”Tilanne pahenee tulevaisuudessa, kun tänne tulee uutta muuttoliikettä”, arvioi asumisneuvoja Tuuli Tervo Haagan sosiaaliasemalta.
”Asiakkaat ovat nykyisin hyvin heterogeenistä joukkoa. Kai voi sanoa, että yhteiskunta on postmoderni. Kuviosta voi pudota hyvinkin nopeasti.”
Tervon asiakkaista asunnottomia on yli puolet. Yli kolmannes on alle 25-vuotiaita ja yli viidenneksellä on työ- tai opiskelupaikka.
Elina Pohjansaari
