Korttitalo huojuu, Hannibal varoittaa.

Parikymmentä vuotta räppiä ja jonkun verran kantria. Hannu Starkin eli Hannibalin muusikonura on pitkä. Viime vuosina Hannibal on ruuvannut tuotantoaan poliittisemmaksi: Viimiseen hengenvetoon -levyllä osansa saavat niin suuryhtiöt ja sotajalalla olevat poliitikot kuin katolinen kirkko ja uhoavat blingbling-räppäritkin.

Muutos aikaisemman kokoonpanon Hannibal & Sopan rennosta bileräpistä on melkoinen. Keveiden sanoitusten lisäksi myös rumpukone ja taustanauhat ovat saaneet väistyä. Julistaminen sujuu perinteisten instrumenttien tahdittamana.

”Mie olen halunnut tehdä kantaaottavaa musiikkia jo pitkään, mutta bändissä ei aina voi itse päättää yhteisestä linjasta. Ilmapiiri ei välttämättä ole otollinen, jos toisia ei vain kiinnosta”, Stark muotoilee. ”Ja joidenkin mielestähän musiikin tehtävä ei ole ottaa kantaa.”

Tästä epäpoliittisuudesta saatiin presidentinvaalien alla julkinen esimerkki, kun Apulannan Sipe ilmoittautui Sauli Niinistön tukijaksi ja bänditoveri Tony Wirtanen puolestaan irtisanoutui omasta ja yhtyeen puolesta Sipen avauksesta. Wirtanen päätti viestinsä toteamukseen ”Keep your politics out of my music!”

Hannibalin mielestä kantaa saa ja pitää ottaa. Jos saa julkisen puheenvuoron, sopii kommentoida yhteisiä asioita. Aina ei pidä laulaa pelkästään rakkaudesta ja kukista sekä mehiläisistä, vaikka kyllä niistäkin välillä sopii veistellä.

Joitain vuosia sitten Stark innostui stand up -koomikko Bill Hicksistä. Vuonna 1994 menehtyneen Hicksin tavaramerkki oli mustaan huumoriin verhottu yhteiskunnallinen analyysi.

”Huumorin avulla pystyy sanomaan monia asioita paljon suoremmin kuin vakavalla naamalla ikinä. Halusin yhdistää sen perusräppirunohommaan.”

Hannibalin uudelle levylle on sämplätty pätkä kansanedustaja Kimmo Sasin puheesta. Afganistanin sodasta kertovan Armadillo-dokumenttielokuvan erikoisnäytöksessä puhunut Sasi saattelee kuuntelijan sotapolitiikan äärelle:

Poikia pitää kunnioittaa ja poikia pitää puolustaa kaikissa tilanteissa. Me halutaan, että tytöt voivat käydä koulua Afganistanissa.

Näin siitä huolimatta, että Afganistaniin ei menty tyttökoulujen vaan bin Ladenin takia. Koko operaatio näyttää olleen yksi iso vedätys.

”Taloudellisen voitontavoittelun takia käynnistetyt hyökkäyssodat hirvittävät”, Stark summaa.

Hannibal on osa kotimaisen poliittisen räpin uutta aaltoa. Viime vuosina yhteiskunnallisesti valveutuneet riimittelijät ovat nousseet marginaalista myyntilistoille. Asa ja Paleface lienevät porukan palkituimmat.

”Juuri nyt tuntuu olevan tilaus sille tavaralle. 2000-luvun alku on ollut melko myrskyistä aikaa. Ihmiset ovat joko radikalisoituneet tai sitten virittäneet itsensä täysin pois politiikasta eivätkä halua kuulla mitään siitä.”

Polarisaatio näkyy niin taiteilijoiden tuotannossa kuin kaduillakin.

”Kansalaisten liikehdinnät Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, Wall Streetin valtaus ja siitä seuranneet mielenosoitukset, joista lähin löytyy Sanomatalon takapihalta, Islannin niskurointi”, Stark luettelee.

”Kaikki ovat osoituksia jengin hiiltymisestä nykymenoon. Korttitalo huojuu.”

Hannibal on levyttänyt myös suomiräpin virallisen salaliittoteoreetikon Jontin kanssa 9/11-epäselvyyksistä. Hän kuitenkin kieltää kävelevänsä kaupungilla foliohattu päässä, vaikka aihe kiinnostaakin.

”Paitsi että hyökkääkö ne miun kimppuun nyt, kun paljastin haavoittuvaisuuteni”, muusikko kauhistelee.

Salaliittojen ja sodan lisäksi kritiikkiä riittää myös uskonnoille ja nykyiselle talousjärjestelmälle. Kappale Keskustelu Pedon kanssa niputtaa nämä yhteen:

Poika olet jalokivi, levität sanaani kuin Vatikaani hivii.

”Se kertojaääni on lobbareiden lobbari, joka edustaa liberaalia kapitalismia. Tämä kapitalismi ei näytä olevan sen parempi kuin monet noista jo kuopatuista järjestelmistä. Kuoret tosin ovat vähän komeammat.”

Paavikin pukeutuu kuoleman viittaan, miljoonat kuolevat sen kortsupolitiikkaan.

Stereotyyppisesti kaikki räppärit ovat rankkoja sällejä. Miten erityislasten kanssa työskentelevän lähihoitajan katu-uskottavuus kestää hiljattain pidetyn vuoden mittaisen isyysloman?

”Mie mielelläni jätän sen katu-etuliitteen pois, mutta koti-isänä oleminen ja oikeissa töissä käyminen lisää henkilökohtaista uskottavuutta. Tai no, ehkä jos olisi ammatiltaan poliisi tai vartija, voisi olla vaikea saada sitä uskottavuutta räppibileissä.”

Se vitun ja huoran hokeminen ei tee minusta sananmestaria. Se vaan kertoo, ettei ole mitään sanottavaa, ainakaan mitään pakottavaa.

_______________

Kantria elämään

Starkin kantrikokoonpano Hobo News työstää ensimmäistä levyään hissukseen. Voisi kuvitella, että ajoittain purismiin kallistuvassa räppiskenessä uskottavuutta horjuttaisi Hannibalin kunnostautuminen kantrimusiikin saralla. Ja miten urbaani rytmimusiikki ja ruraali kantri muutenkaan sopivat yhteen?

”Kantri sopii täydellisesti miun imagoon. Luin eräästä tutkimuksesta, että kantrin ja räpin yleisöt olivat tutkitun porukan tyhmintä. Mie olen iskenyt oikein tuplajackpotin”, Hannibal iloitsee.

Omia biisejä odottaessa keikkasetti koostuu nykyisellään covereista. Woody Guthrien poliittinen agitaatio ja Merle Haggardin outlaw country ovat porukan ilmeisiä innoittajia, mutta kappaleita on lainattu niinkin erilaisilta muusikoilta kuin Kenny Rogers ja Kinky Friedman. Rogersin laulussa sodan rampauttama veteraani menettää elämänsä rakkauden, ja jälkimmäisen kappale Asshole From El Paso huojuu rasismin partaalla tekstissään meksikolaisesta halpatyövoimasta.

”Amerikkalaisessa slummissa asuva mustaihoinen tyyppi, joka kiroilee rytmikkäästi gangsta-vinkunan ja pörinäbasson päälle sekä teekutsuliikkeen stetsonpää, joka laulaa godsaveamericaa, eivät hevin istu saman pöydän ääreen. Silti ne ovat hyvinkin lähellä toisiaan. Molemmat ovat osa loputtoman kiinnostavaa jenkkiläistä kulttuuria.”

Sitä paitsi onhan myös maailman smoothein gangsta Snoop Dogg levyttänyt Willie Nelsonin kanssa ja sämplännyt Johnny Cashiä.

Hannibal & Joku Roti Mafia: Viimiseen hengenvetoon.
Keikkatauolla oleva Hannibal & Joku Roti Mafia livenä Funky Elephant -festivaaleilla Helsingissä huhtikuussa.

Jari Tamminen