Kaapelitehtaan käytävät ovat sunnuntai-iltapäivänä autiot. Kolmannen kerroksen perällä nainen pyörätuolissa odottaa avustajansa seurassa pääsyä saliin. Englantia ja suomea notkeasti yhdistelevä tanssiohjaaja avaa ovet valkoiseen korkeakattoiseen huoneeseen.
Yhdysvaltalaisten Alito Alessin ja Karen Nelsonin kehittämä DanceAbility on tanssimuoto, johon jokainen on tervetullut. Jos hengität, osaat tanssia.
Teoria ja tekniikka ovat syntyneet kokemusten pohjalta. Ryhmissä on aina eritaustaisia jäseniä. Pyrkimyksenä on tila, jossa ihmiset eivät kohtaa vammaisia ja ei-vammaisia vaan toisensa tanssijoina.
”On väärin liittää DanceAbility vammaisuuteen, sillä kyse on oikeastaan siitä, mitä ihmiset voivat tehdä, eikä siitä, mitä he eivät voi tehdä”, Sally Davison sanoo. Hän on tanssiohjaaja ja DanceAbility Finland -yhdistyksen varapuheenjohtaja.
”Kaikkihan me olemme jollain tavalla vammaisia. Toisilla se on vain näkyvämpää kuin toisilla,” Davison toteaa. ”Ja tosiasia on, että jonain päivänä meistä kaikista tulee vammaisia.”
Tunti aloitetaan asettumalla huoneen keskelle ympyrään. Kaikki istuvat. Toiset lattialla, toiset pyörätuoleissa. Kuulumisia vaihdellaan.
Ensimmäisessä harjoituksessa jokainen tekee vuorollaan pienen liikkeen, johon muut läsnäolijat vastaavat. Sormia heilutellaan ja päitä pyöritellään.
Seuraavalla kierroksella jokainen tekee suuren liikkeen. Davison kurottautuu lattialle pitkin pituuttaan. Muut seuraavat perässä. Nainen pyörätuolissa nostaa kätensä ilmaan. Vaikka liike näyttää erilaiselta, on kokemus kaikille sama. Suuri liike.
Davison kertoo useiden kehitysvammaisten elävän suurimman osan ajastaan ympäristöissä, joissa päätökset tehdään heidän puolestaan. Tanssi tarjoaa tilan, jossa jokainen saa tehdä omat päätöksensä ja osallistua yhteisöön tahtomallaan tavalla. Päätös liikkua tai olla liikkumatta on keino ottaa osaa tanssiin.
Vapaus ja tanssin ilo säteilevät ihmisestä toiseen. Davison hymyilee.
”Kun joku tanssii täydestä sydämestään, se on yksinkertaisesti kaunista katseltavaa.”
Anna Tervahartiala
