Japanilaisen Makoto Yukimuran manga-sarjakuva Planetes on sekä allegoria maat ja meret saastuttavan elämäntapamme hinnasta että aito visio ongelmista, joita avaruuden valloitus tuottaa.

Scifi käsittelee usein ajankohtaisia ilmiöitä, jotka on siirretty toiseen tapahtumapaikkaan ja -aikaan.

Japanilaisen Makoto Yukimuran manga-sarjakuva Planetes on sekä allegoria maat ja meret saastuttavan elämäntapamme hinnasta että aito visio ongelmista, joita avaruuden valloitus tuottaa. 2070-luvulle sijoittuvan tarinan keskiössä on joukko Maan kiertorataa puhdistavia roskakuskeja arkisine ongelmineen.

Hard-scifiksi luokiteltava lähestymistapa jättää avaruuspyssyt ja valonnopeudella lentämiset viihteellisempiin teoksiin. Avaruudessa matkustaminen on (suhteellisen) hidasta puuhaa.

Kiertoradalleen hylätyt satelliitit ja kantorakettien sun muiden kappaleet aiheuttavat jo nyt ongelmia avaruusmatkailulle, eivätkä ongelmat ole näillä näkymin helpottumassa.

Jo pelkkä ruuvi tekee riittävän vauhdin saavutettuaan pahaa jälkeä vastaantulijaan, ja toisiinsa törmäillessään isommat avaruusroskat muuttuvat kokonaisiksi romuparviksi. Jos huonosti käy, avaruusromu voi tehdä avaruusmatkailun ja satelliittien laukaisun mahdottomaksi ja sulkea meidät ihmiset tänne palluralle keskenämme. Ilmiöstä käytetään termiä Kesslerin syndrooma. Avaruuden militarisoiminen tuskin vähentää tämän skenaarion todennäköisyyttä.

Ekologisen pohdiskelun ohessa Yukimura nostaakin esiin myös avaruuden valloituksen eettisiä ongelmia: militarismin, demokratian ja rahan välisen valtataistelun sekä terrorismin, muutamia mainitakseni.

Sarjakuvan lisäksi Planetesista on tehty 24-osainen anime-sarja, mutta se ei pärjää alkuteokselle. Vaikka animaatio jonkin verran laajentaa sarjakuvan poliittisia ulottuvuuksia, valtaosa lisätilasta on täytetty turhanpäiväisellä ihmissuhdehömpällä, jonka olisi voinut vaikkapa jättää piirustuspöydälle.

Tee itsellesi palvelus, väistä anime ja keskity mangaan.

Makoto Yukimura: Planetes 1–4. Tammi 2011. Neljä tähteä.

Jari Tamminen