Voiman päätoimittaja testasi & luokitteli uusia runoteoksia, jotta sinä voisit sadepäivänä rauhassa lukea runoja ilman ikäviä kategoriakysymyksiä.
Mitä on vuoden 2012 runous? Tähän löytyy jonkinlainen vastaus, kun lukee Voiman toimituksen pöydälle kertyneet tilatut ja tilaamattomat teokset. Eniten teoksia on Poesialta, Savukeitaalta ja Sammakolta. Muut kustantajat ovat mukana yhdellä kahdella teoksella. Johtopäätös on selvä. Pienet jyräävät määrässä.
Entä sisältö sitten? Luin teokset ja luokittelin ne intuitiivisesti ja nopeasti kuuteen ryhmään: sovinnainen runous, äijäpoetiikka, epäsovinnallinen mitallinen runous, eeppis-surrealistinen poetiikka, nykyrunous ja muutospoetiikka.
Luokittelu väistää kaikkia tieteellisiä lähtökohtia, mutta luokittelija vakuuttaa pyyteettömyytään.
______________
Sovinnainen runous
Sovinnainen runous on sitä normaalia runoutta, mitallista tai ei-mitallista, jossa kerrotaan joko alkurakkauden iloista ja suruista tai, jos kirjoittaja on kypsemmässä iässä, oman elämän räsymatoista ja arjen havannoista railakkaasti. Kirjoittaja ja runominä kuulostavat usein samalta henkilöltä.
______________
”Kohoa, sieluni, kasteisista unelmista, / rakkauden syvästä unesta ja kuolemasta. / Sillä voi! Puut ovat täynnään huokauksia, / joiden lehdet aamu sai nuhdella.”
James Joyce, Kamarimusiikkia. Savukeidas 2012. Suom. Ville-Juhani Sutinen. 60 s. Neljä tähteä.
______________
”Kun mieslääkäri sairaalassa / hipaisi hoitamisen ohessa hiekanvärisiä hiuksiani / kohosi kuntoni kertaheitolla / niin että kotiin palattuani / pesin tiskikaapit / rasvoineen ja ritilöineen.”
Eeva Heilala, Ikkunasta avautuu maailma. Tammi 2012. 89 s. Neljä tähteä.
______________
Muutospoetiikka
Tämä on kokeilevaa runoutta, joka lähentelee filosofiaa ja käsiterunoutta. Tuntuu siltä, kuin tekijä lähtisi välillä käymään teellä ja teksti tulisi kylään. Täällä runoksi käy lähes mikä vain maailmasta tai muualta repäisty tai koostettu teksti tai koodi, jonka typografinen muoto ja asettelu on osa runoutta ja voi muuttua vaikka tekstilabyrintiksi tai perustua tahallisille virheille ja niiden tutkimukselle.
______________
”Aqua / Sodium Laureth Sulfate / Cocamidopropryl Betaine / Sodium Chlorite / Sodium Laurolyl Glutamate / Glycol Distearate / PEG-150 Distearate / Cocamide MEA / Betaine / Laureth-10, Propylene Glycol / Hippohae Rhamnoides (Seabuctorn) Extract / Parfym / Citric Acid /”
Henriikka Tavi, Helmikuu. Poesia 2012. 152 s. Viisi tähteä.
______________
”Kielitoimiston mukaan ’jolloinkin’ tarkoittaa joskus / ja esimerkiksi annetaan ’Jolloinkin 1200-luvulla’. / Tällaisiin sanoihin ei törmää nykyään kuin käännösteksteissä, / joissa kääntäjä kuvittelee tavoittavansa jotain alkutekstistä / (englannista) / laittamalla ’sisään’ sanan, joka on ’oikein’, mutta / jota ei ole käytetty pimeän keskiajan jälkeen, ja / mikä on ’pimeä’? Keskiaika oli täällä paljon muiden / jälkeen, ja ’muut’ on tietenkin Keski-Eurooppa, ja /”
Matti Kangaskoski, Tältä sinusta nyt tuntuu. Teos 2012. 67 s. Neljä tähteä.
______________
”Ei tämä ole satu. Tämä on totista totta. Älä luule, että voit ohittaa sen, mitä sinuun kasvaa kun on hiljaista // Ilma on täynnä ja tiheä, kuvia syntyy havaintojen reuna-alueille.”
______________
”Labyrinttia luonnehtivat sekä avoimuus että ennaltamääräytyvyys. Labyrintin pystyttäjä määrittää kohdan 2 asettaman rajoitteen, omien lähtökohtiensa ja tilan tarjoamien mahdollisuuksien pohjalta kunkin tekstinauhan suunnan ja sijainnin suhteessa kokonaisuuteen. käyttäjille tarjoutuva labyrintin alkutila perustuu tällöin esivalituille parametreille, joiden puitteissa navigointipäätökset tehdään.”
Mikael Brygger – Henriikka Tavi – IC-98, In Large, well organized termite colonies. Iconoclast Publications, Poesia 2011. 77 s. Neljä tähteä.
______________
”Tämä hyytelö, kevyelle säädetty / hallusinaattori utumaista kirjavaa, / kylläisen imeväisen / venyvä haukotus / regressio avaa / iankaikkisen / äly sulaa / laskiainen / melkein kääntää / mielen pieltä,/”
Lassi Hyvärinen, Keisarin tie. Otava 2012. 100 s. Viisi tähteä.
______________
”Hän kuoli appelsiiniin. / Söi, löysi siemenen. / Painoi sen kukkaluukkuun ikkunalaudalle / kosteisiin olosuhteisiin, ja unohti. / Paistoi aulinko (peel to peel). / Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.”
Olli-Pekka Tennilä, Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Poesia 2012. 89 s. Viisi tähteä.
______________
”Kapteeni käskee: laita kädet pään päälle. Kapteeni käskee: laita sormi nenällesi. Kapteeni käskee: et ole tehnyt tarpeeksi. Kapteeni käskee: et välitä tarpeeksi. Kapteeni käskee: pakottavat vanhat vastaukset eivät jätä maailmaa rauhaan. Kapteeni käskee: kohta kuolet.”
Joseph Lease, Hajonnut maailma. Suom. Mari Koski. Poesia 2012. 71 s. Neljä tähteä.
______________
Epäsovinnainen mitallinen runous
Ainoa tähän sarjaan päässyt kirja on Baudelairen pääteos Pahan kukkia. Dekadenssi, melankolia ja erotiikka toissavuosisadan tyyliin purevat yhä. Vasemmalla puolella on ranskankielinen mitallinen alkuperäisteksti ja oikealla Antti Nylénin tulkinta suomeksi. Kivaa, Pahan kukkia lukiessa voi oppia myös ranskaa.
”Sairaalloisesti, perusteellisesti / vain minä nautin sinusta aina! / Ole mitä tahdot – yönsynkeä, / aamunhehkeä – vapisevan ruumiini / jokainen säie kirkuu: Rakkaani, jumalani, Belsebub!”
Charles Baudelaire: Pahan kukkia. Suom. Antti Nylén. Sammakko 2011. Viisi tähteä.
______________
Äijäpoetiikka
Myös äijäpoetiikassa runominä tuntuu olevan yhtä oikean kirjoittajan kanssa, tai ainakin sillä ajatuksella flirttaillaan, kun runot kulkevat läpi tuhannet hämyiset kaupungit ja niiden räkälät, pikapanot, korttipeliringit ja ihmissuhdemyrskyt maustettuna peittelemättömällä maskuliinisuudella. Äijärunoa lukee ylinopeutta, ja asfaltti on mustaa & polttaa.
”Ryyppään kaikki rahamme / karibialaisen stripparin kanssa / soitan exälleni ja pyydän häntä lähettämään lisää / ja täytän lavuaarin pyhällä yrjöllä”
Esa Hirvonen, Uralin nälkä. Savukeidas 2011. 80 s. Neljä tähteä.
______________
”Silmälasipäinen kaveri, / jota tööttäsin vappuna nekkuun, / istuu lautakunnassa / jakamassa apurahoja”
Mika Kivelä, Dumdum. MKK 2012. 63 s. Neljä tähteä.
______________
”Olen matkalla työpaikkojeni välillä, / näen auringon ja lehmukset, / oksille ei ole ehtinyt vielä yhtäkään lehteä. / Aion kirjoittaa runon ilmastonmuutoksesta / tai kapitalismin kriisistä.”
Robert Meriruoho, Göteborgilainen viikonloppusatu. Sammakko 2012. 78 s. Neljä tähteä.
______________
”Täytät uuden asuntosi / vanhoilla rakkailla tavaroillasi, / ja haalit kasaan hieman uutta, sinne tänne, / luet fengshuita ja sisustuslehtiä, madallat kynnystä / astua sisään, kukitat ikkunalaudan ja parvekkeen,”
J.K. Ihalainen, Tisle. Sammakko 2012. 109 s. Neljä tähteä.
______________
Eeppis-surrealistinen poetiikka
Nämä runot porautuvat johonkin tilaan, fiilikseen, aikaan tai paikkaan omalla surrealismillaan. Niissä voidaan seurata runon metaforaa järjettömyyksiin, syventyä newyorkilaiseen Harlem-elämään vuosisadan vaihteessa, sukeltaa salatun Venäjän arkeologiaan tai elää uudelleen suomen sukukansojen myyttejä.
”Miehestä oli pudonnut pala keskellä tietä. Hän poimi sen ylös ja pani taskuun. / Kun hän kumartui poimimaan toista palaa, hän ratkesi vyötäröstä. / Hänen alempi puolikkaansa seisoi yhä. Hän käveli kyynärpäillään sen luo ja tarttui housujen lahkeesta ja sanoi: Jalat menkää kotiin.”
Russel Edson, Intuitiivinen matka. Suom. Aki Salmela. Savukeidas 2011. Viisi tähteä.
______________
”Ikään kuin Lämmin meri, jota Inäzor Tystän oli lähtenyt etsimään, kuten vanhat vaimot kertoivat, olisi itse saapunut hänen siemenensä luokse.”
Sergei Zavjalov, Joulupaasto. Suom. Jukka Malinen. Poesia 2012. 109 s. Viisi tähteä.
______________
”Kokoontui koko kansa, kivet mättäiden alta ja rusakot peltojen laitamilta, vanhat ämmöt vaivaistaloistaan, jokainen jousimies ja sepät syömästä. Syömään silloin, sillä silloin lautanen peitti tähdet, sitä kuunnellessaan he tiesivät tähdistä kaiken.”
Ville Hytönen, Karsikkopuu. Tammi 2011. 72 s. Neljä tähteä.
______________
”Minulla oli poika nimeltä Juan. / Minulla oli poika. / Eräänä vainajien perjantaina hän eksyi holvikaarien alle. / Näin hänen leikkivän messun viimeisillä tikapuilla / ja tipauttavan pikku ämpärinsä papin sydämeen. / Olen koputellut ruumisarkkuihin. Poikani! Poikani! / Tempaisin kanankoiven kuun takaa ja silloin / tajusin että tyttöni oli kala / jonka läpi rattaat loittonevat.”
Federico García Lorca, Runoilija New Yorkissa. Suom. Katri Kaarniala. Savukeidas 2012. 110 s. Viisi tähteä.
______________
Nykyrunous
Tässä lajissa tärkeintä ei ole kokeileminen kokeilemisen vuoksi vaan asia itse, mitä se sitten onkaan.
______________
”Istuin ja katselin äitini / kuolemista, hänen kasvonsa olivat jo tyhjät / mutta hän hengitti vielä – lähde jo, ajattelin, poistu / herrantähden tuosta ruumiista – ja hän lähti // en usko että hän tiesi viime vuosinaan / keitä me olimme: minun äitini , hänen poikansa // luen patologi-anatomin raporttia / potilaan aivoissa hän tapasi tavanomaisia tähän / taudinkuvaan kuuluvia säännöttömyyksiä//”
Rutger Kopland, Muisto jonka unohdit. Suom Heimo Pihlajamaa. ntamo 2011. 217 s. Neljä tähteä.
______________
”Silti ei ole kyse painostuksesta / vaan hegemoniasta. / Nyt Suomi muuttuu / Politiikan pitäminen asiallisena lintu / kiehnää lunta täynnä olevissa pilvissä / pyyhkii pölyt osatekijöiden päältä /”
Henriikka Tavi, Tammikuu. Poesia 2012. 48 s. Viisi tähteä.
______________
”Minä kerron sinut auki, mudasta nousevan rinnan / esipuheenomaiset lapset kysyvät äitinsä nimeä, / mustavalkoinen lintu juo teetä puunkolosta, / suuri nokka resonoi vastakkaisessa sukupuolessa ja lajissa.”
Sirpa Kyyrönen, Lempeät tukaanit. Otava 2012. 68 s. Neljä tähteä.
______________
”Kafka-museossa katsoo peiliin, eikä siedä omaa kuvaansa. Tilaa kahvilassa ruokaa, jota ei halua, mutta saa, mitä toivoi. Eikirjaimillaoleväliä ajatus riittää ja kosketus. Äiti soittaa ennen Kafkaa. Sitä olisi vain nainen, jonka Kafka hylkäsi. Jos kirjoittaa muistikirjaan metroaseman kahvilassa, ympärillä hulabaloo, myöntyy kaupungin äänille, toteaa, että hiljaisuus tekee sanattomaksi.”
Irene Javne, Euroopan kylmin talvi. Gummerus 2012. 80 s. Neljä tähteä.
______________
”Nyt taivas ei kätke mitään. / Meri pitkään läsnä / kaikkien aistien huumana, turkoosin kuumana tulena, / joka pyyhkii kiviä ja kallioita, / vavisuttaa lehtien ja korsien / sakeanpäivettyneitä seurueita. / Tallinnan-laiva, Ruotsin laiva, joutsenperhe, / kilpapurjehtijoiden parvi, ökyjahti, / mummoja uimassa, kajakki /”
Olli Sinivaara, Lokakuun päivä. Teos 2012. 50 s. Viisi tähteä.
______________
”Tämä on eetteripäivä. / Jäästä tullut tunne, tasainen / valo on vääntynyt, / tunnen mutta kuulle / on minussa.”
Tommi Parkko, Pelikaani. Savukeidas 2011. 56 s. Viisi tähteä.
______________
Kimmo Jylhämö
