Juhana Nyrhinen rakentaa Kurussa sijaitsevassa pajassaan soittimia, joista harva on koskaan kuullutkaan.
Julmu, liru, lepenelauta, mänkeri, lävikkö ja rapapalli. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin nuo kummalliset sanat viittaavat, mutta pöydän toisella puolella istuva Juhana Nyrhinen tietää. Ne ovat muinaissuomalaisia soittimia, joita hän rakentaa työkseen.
Nyrhisen oma soitinperhe on nimeltään Metsän ääni. Hänen pajassaan on viimeisten kymmenen vuoden aikana valmistunut noin 40 erilaista muinaissoitinta, joita on soitettu kansallisteatterin lavalla, elokuvissa ja tietenkin levyillä. Vanhimmat instrumentit ovat löytyneet kivikautisista kalliomaalauksista.
”Metsän ääni on mielestäni kuvaava nimi, sillä kerään paljon materiaaleja suoraan metsästä. Pienellä työstämisellä niistä saa tehtyä soittimia”, Nyrhinen kertoo.
Monta kollegaa hänellä ei ole.
”Minun lisäkseni Suomessa on ehkä muutama vastaava soitinrakentaja. Uusia tekijöitä ei ole tiedossa.”
Muinaissuomalainen soitin tuo varmasti monille mieleen Väinämöisen näköisen ikälopun ukon, joka veistelee primitiivistä instrumenttia keskellä metsää. 35-vuotias Nyrhinen on kuitenkin kaukana tuosta mielikuvasta.
”Kyllähän Metsän ääni herättää erilaisia reaktioita. Vanhoille ihmisille jotkin soittimet ovat tuttuja, ja ne saavat aikaan nostalgisia tunteita. Nuoret taas usein ihmettelevät, miten minun ikäiseni kaveri tekee jotain tällaista. Se on hieno ristiriita.”
Nyrhinen ajautui soitinten rakentamisen pariin puolivahingossa.
”Olin aikoinaan eräopaskurssilla, jossa oli sepänpaja. Taoin siellä munniharpun ja huomasin pian, että niille oli kysyntää. Aloin hiljalleen tehdä myös muita soittimia. Nykyään olen tamperelaisista etnomusikologian opiskelijoista koostuvan kulttuuriosuuskunnan Uulun jäsen. Heillä on käyttöä perinnesoittimille.”
Kiinnostus vanhoihin instrumentteihin liittyy myös oman musiikillisen maailmankuvan avartamiseen.
”Ensin soitettiin rokkia ja punkkia, mutta aloin jossain vaiheessa pohtia, mistä tämä musiikki on kotoisin. Mitä oli ennen Elvistä? Lähdin purkamaan vyyhtiä vanhojen soitinten kautta. Halusin löytää suomalaisuudesta muutakin kuin leijonan.”
Tietoa muinaissoittimista löytyy edelleen, vaikka osa instrumenteista on varmasti kadonnut aikojen saatossa. Nyrhinen hankki käsiinsä aiheesta tehtyä kirjallisuutta, kävi tutustumassa soittimiin museoissa ja alkoi rakentaa niitä. Työ opetti tekijäänsä.
”Näin alkukantaisia soittimia pystyy valmistamaan vähäisillä työvälineillä. Pelkällä puukolla pääsee aika pitkälle.”
Nyrhinen työstää soittimiaan useista eri suomalaisista luonnonmateriaaleista: Munniharppu taotaan raudasta, ja rummuissa käytetään poronnahkaa. Sarvista taas tehdään erilaisia torvia. Luusta syntyy huiluja ja puusta kanteleita sekä jouhikkoja.
Matkan varrella Nyrhinen on saanut tarkastella myös omia käsityksiään vanhoista instrumenteista.
”Meillä ei koulussa soitettu kanteletta, mutta koko sanasta tuli pitkään negatiivinen ja jotenkin nuiva vaikutelma. En tiedä, mistä se johtui. Oma mielipiteeni soittimesta on muuttunut täysin.”
Nyrhisen soittimia menee kaupaksi noin 300–400 kappaletta vuodessa. Muinaissuomalaisia instrumentteja ostetaan paljon ulkomaille.
”Käyn ahkerasti kansanmusiikkitapahtumissa ja pidän niissä rakennuskursseja. Sen ansiosta soittimiani myydään joka puolelle maailmaa. Joukossa on paljon pieniä instrumentteja, kuten ruokopillejä ja tuohisia helistimiä eli rapapalleja. Kalleimmat soittimet menevät yleensä ammattimuusikoille.”
Nyrhinen tekee lokakuun alussa uuden aluevaltauksen: hän julkaisee sarjan sähköisiä soittimia Mäsä-nimellä, joka tulee sanoista ”Metsän ääni sähköllä”. Sarjaan kuuluu muun muassa kantele ja jouhikko, jotka Nyrhinen on tehnyt skeittilaudasta.
”Kaverit pyörittävät Melodica-skeittimerkkiä, jolle tein tuohisia kännykkäkoteloita. Viime talvena keksin, että skeittilauta sopii mallinsa puolesta hyvin sähköisen kanteleen tai jouhikon rungoksi.”
Nyrhinen on aiemminkin tehnyt ennakkoluulottomia kokeiluja vanhojen soitinten parissa.
”Meillä oli orkesteri nimeltä Kuollut muisto, joka keskittyi suomalaisten kansansoitinten väärinkäyttöön.”
Sähkösoitinten julkaisua rakentaja odottaa innoissaan.
”Onhan tämä aika perverssi ristisiitos. The Babel of Sound. Saa nähdä, miten ihmiset suhtautuvat. On hienoa tarjota uudenlaisia soittimia markkinoille. Saa olla aika kuiva tyyppi, jos ei innostu näistä.”
Mäsä Universe -soitinsarja julkaistaan 6.10. Tampereella ravintola 931:ssä.
Mikko Siltanen
