Säveltäjä tietää, mistä puhuu.
”Suomessa johtajat ovat usein teknokraatteja, jotka tulevat johtamansa alan ulkopuolelta. He eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, mitkä ovat taiteellisesti tärkeät asiat. Kun jostakin pitää säästää, niin pitäisi tietää, mistä voi säästää”, kuvailee säveltäjä Kaija Saariaho Fifin haastattelussa.
Säveltäjä tietää, mistä puhuu. Se tapa, jolla asiat pistetään paperille määrittää, miten ne toteutetaan.
Jos teknokratiaa vastaan halutaan taistella, kaikki yksityiskohdat, oma ääni ja omat tekemisen tavat ovat tärkeitä.
”On yhtä vaikeaa löytää oma sointi orkesterista kuin uruista. Tämä työ liittyy aika paljon ajatteluun rekisteröinneistä, koska standardi-rekisteröinnin kautta tulee se standardi urkusoundi”, Saariaho toteaa.
Rekisteröinnillä vaikutetaan siihen, millainen on orkesterin tai urkujen äänenväri, mikä taas on Saariaho musiikin yksi tärkeimpiä kysymyksiä.
”Jos sä seuraat orkestraatio-oppaita ja kirjoitat sen mukaan teoksen orkesterille, niin se tulee kuulostamaan juuri sellaiselta standardiorkestroinnilta. Tämä kaikki pitää tuntea ja löytää oma tiensä ulos. Se on todella haastavaa.”
Kuntavaalien jälkeen ei kuulosta siltä, että demokratian äänenväri olisi kunnossa. Nyt etsitään jälleen kerran syitä äänestysprosentin tippumiselle. Itse asiassa kuntavaalien äänestysprosentti romahti nykyisiin lukemiin jo 1990-luvun laman aikana. Silloin valtio vähensi kuntien rahoittamista.
Miksi ihmeessä ihmiset uskoisivat kuntademokratiaan ja äänestämiseen, jos tuntuu siltä, että säästöjä ja leikkauksia on tehty viimeiset 20 vuotta taloustilanteesta riippumatta?
Kun valtio on ensin vähentänyt kuntien rahoitusta, nyt se vaatii niitä yhdistymään, jotta ne säästäisivät vielä enemmän. Logiikka on nurinperäinen mutta tehokas.
Samalla logiikalla tuotettiin yliopistomaailman standardiorkestrointi. Nyt yliopistouudistukseen tyydyttää ainoastaan rehtoreita.
”Tyytymättömyyttä esiintyy aina osalla väestä näin isoissa organisaatioissa. Yliopistot ovat käyneet läpi hyvin suuret rakenteelliset ja sisällölliset muutokset, ja niiden jälkeen voi ymmärrettävästi olla muutosväsymystä”, Tampereen yliopisto rehtori Kaija Holli sanoo Suomen Kuvalehdessä.
Muutosväsymys on tuottanut sen, että suuri osa yliopistojen henkilökunnasta haluaa pois ihan muun alan töihin.
Ministeri Henna Virkkunen toteutti yliopistolain. Nyt Virkkunen ja hallitus ajavat kuntauudistusta, vaikka uskottavia laskelmia uudistuksen säästöistä ei ole.
Sen sijaan kuntauudistuksen seuraukset saattavat olla samat kuin yliopistouudistuksessa: päätöksenteon mielivaltaistuminen, hierarkian lisääntyminen ja merkityksentunteen katoaminen.
Hyvinvoinnista ollaan valmiita maksamaan lisää. Eikö kuntademokratiaan kannattaisi etsiä parempaa soundia?
Kimmo Jylhämö
