Kansallisteatterin Eurydiken käsikirjoitus on käsittämättömän vanhanaikainen.

Odotukset ovat suuret: vuonna 2003 kantaesitetty näytelmä, jossa päähenkilönä on nainen ja vanhaa antiikin tarua päivittänyt Sarah Ruhlin käsikirjoitus. Ohjaaja on myös nainen, ulkomaan vahvistus, toimittajasta ohjaajan hommiin siirtynyt Yana Ross. Molemmat ovat syntyneet 70-luvulla.

Nuori Eurydike (vitaali Emmi Parviainen) seurustelee Orfeuksen kanssa, joka on kuuluisa muusikko ja taiteilija. Omissa häissään Eurydike teloo itsensä hengiltä ja päätyy Manalaan, jossa hänen isänsä jo odottaa. Orfeus lähtee hakemaan vaimoaan Manalasta.

Ohjaajan katse nuolee Eurydiken paljasta vartaloa tiuhaan.

Käsikirjoitus on käsittämättömän vanhanaikainen.

Alan nyt uskoa, että uuskonservatiivisuus on totta. Liberaalin 1970-luvun vastaiskuna nainen on siirretty takaisin paikalleen puhumaan pelkästään miehistä. Tässäkin tarinassa naisen rooli kutistuu valinnaksi isän ja aviomiehen välillä. On myös villi kortti, hänkin mies, tuonpuoleisen herra, jonka Eurydike dumppaa.

Esityksen suhde naisen seksuaalisuuteen on kummallinen. Intiimit seksikohtaukset Eurydiken ja Orfeuksen välillä kuvaavat naisen estotonta nautintoa omasta ruumistaan. Silti Eurydiken lopullinen valinta on pako takaisin isän syliin. Nainen haluaa olla neitseellinen lapsi, esitys väittää.

Erityisen häpeämätöntä on, että Eurydiken vihjataan olevan kiinnostunut kirjallisuudesta, vaikka kirjat ovat vain koriste. Ainoassa kohdassa, jossa nainen kommentoi kirjallisuutta, se on pelkkä väline, esileikki ennen kuin Eurydike ottaa Orfeukselta poskeen.

Aloin täristä raivosta kohdassa, jossa Eurydike kertoo filosofisesta rakennelmasta, jota hän on mietiskellyt. Ah, vihdoinkin, nainen puhumassa filosofiaa. Mutta paskat, filosofinen rakennelma käsitteli hattuja. Tervetuloa 1950-luvulle.

Lopussa Eurydike lähettää kirjeen Manalasta Orfeuksen uudelle vaimolle. Kirjeessä hän antaa ohjeita siitä, kuinka Orfeuksesta täytyy pitää huolta. Miehen täytyy antaa keskittyä taiteeseen, koska se on hänelle tärkeää. On olennaista, että uusi vaimo muistaa ruokkia Orfeusta riittävän usein, ettei mies tule kiukkuiseksi.

Voi ei.

Kirjoittaja on Voiman toimituspäällikkö & teatteriohjaaja. Eurydike, Suomen Kansallisteatteri, ensi-ilta 20.2.

Susanna Kuparinen