Arvostelussa Igor Stravinskyn Kevätuhri.

Kansallisoopperassa esitetään maalis-toukokuussa Igor Stravinskyn balettia Kevätuhri, joka sijoittuu pakanallisen ajan Venäjälle. Tarinan päähenkilö on nuori nainen, joka kevätrituaalissa pakotetaan tanssimaan itsensä hengiltä. Onko mikään muuttunut, paitsi että nykyään teemme sen vapaaehtoisesti?

Stravinskyn sävellys on tajunnanräjäyttävän hurja, ja aikoinaan niin mullistavan uudenlainen, että ensi-iltayleisö Pariisissa vuonna 1913 jakautui kahtia. Musiikki ei täyttänyt senaikaisia kriteerejä ”kauneudesta”, ja teos aiheutti mellakan.

Stravinsky on yksi maailman musiikinhistorian taitavimpia orkestroijia, reilun puolentunnin biisi on täysin hullu. Sen tempo ja soitinmatot vaihtelevat näennäisen mielivaltaisesti ja dynaamisesti ja se aiheuttaa kuulijassaan vakavaa levottomuutta.

Lähimmät vertailukohdat löytyvät nykyajasta. Vedä kokaiinia, LSD:tä ja marihuanaa, kulauta purkki valiumia alas punkkupullollisella ja kuuntele tuplanopeudella Pink Floydin Dark Side of The Moon, niin pääset lähelle Kevätuhrin tunnelmaa. Stravinsky vie kauas ja korkealle ihan selvinpäin. Levy löytyy lähimmästä kirjastosta.

Igor Stravinsky: 
Le Sacre du 
printemps.

Susanna Kuparinen