Miksi toimittajat eivät kysy ekomies Jorma Ollilalta Shellin toiminnasta?
Odotan Helsingin yliopiston päärakennuksen kolmannen kerroksen käytävässä yliopiston hallituksen kokouksen päättymistä. Kokoushuoneessa istuu öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.
Haluan keskustella Ollilan kanssa. Odoteltuani tovin kuvaajamme kanssa paikalle saapuu yliopiston vahtimestari. Hän kysyy, millä asialla liikumme. Kerron tekeväni kohta haastattelun.
”Onko sulla lupa?” vahtimestari kysyy. Kerron olevani julkisessa tilassa. Ei ole hänen asiansa, olenko pyytänyt lupaa vai en. Vahtimestari ei luovuta vaan haluaa meidät pois käytävältä. Kieltäydyn. Vahtimestari ilmoittaa soittavansa turvallisuuspäällikölle.
Vuonna 1999 Yliopisto-lehti kirjoitti jutun silloisesta Nokian toimitusjohtajasta Jorma Ollilasta. Hän oli nostanut Nokian menestyväksi matkapuhelinyhtiöksi. Juttuun päätyi lause, jossa Ollilan hartioita kuvailtiin sanoin ”läheltä katsottuna varsin kapoiset”.
Yliopisto-lehti ei suostunut poistamaan lausetta Nokian vaatimuksesta huolimatta. Seurauksena yliopiston rehtori Kari Raivio kutsui Yliopisto-lehden päätoimittajan Pekka Matilaisen puhutteluun ja antoi hänelle kirjallisen varoituksen yliopiston yhteiskuntasuhteiden vaarantamisesta. Matkapuhelinjätin toimitusjohtaja piiloutui yliopiston taakse täysin naurettavassa asiassa. Tilanne on vielä lähes viisitoista vuotta myöhemmin varsin nolo sekä yliopiston että Nokian kannalta.
Ollilan suojelu ei rajoitu Helsingin yliopistoon. Päinvastoin. Tehdessäni tähän lehteen juttua Jorma Ollilasta kävin läpi Helsingin Sanomien, Suomen Kuvalehden, Aamulehden, Talouselämän, Taloussanomien ja Kauppalehden verkkoarkistot. En löytänyt Ollilasta yhtään kriittistä haastattelua, jossa olisi käsitelty öljy-yhtiö Shelliä.
Hän on saanut rauhassa julistautua ekomieheksi, kertoa luontosuhteestaan ja ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeydestä. Ollilan saavutukset Shellin hallituksen puheenjohtajana, eli vuodesta 2006 lähtien, voi lukea sivulta 8.
Laajimmat löytämäni Ollila-haastattelut ovat Helsingin Sanomissa (27.1.2007) ja Suomen Kuvalehdessä (18/2008). Molemmissa jutuissa Ollila puhuu ympäristöasioista ummet ja lammet, mutta niissä ei rinnasteta Ollilan puheita ja Shellin tekoja. Viime toukokuussa Ylen Ykkösaamun toimittaja ilmoitti Ollilan haastattelun aluksi, että Shellistä ei nyt puhuta.
Palataan tähän päivään. Yliopiston vahtimestarin soittama turvallisuuspäällikkö pyyhältää ohitseni mitään sanomatta ja menee kokoushuoneeseen. Kun kokous päättyy, turvallisuuspäällikkö saattaa Ollilan ulos mustaan autoon ja hyppää itse etupenkille.
Lähtiessäni pois yliopistolta vahtimestari huikkaa: ”Tervetuloa toistekin meidän julkiseen tilaan.”
Jari Hanska
