Nykissä naiseksi pukeutuvat homoräppärit ovat kuuminta uutta. Jo oli aikakin.

Räp-skene tunnetaan tunkkaisesta, aggressiivisesta homofobiasta. Takavuosina monet hiphop-tähdet kieltäytyivät tyystin keskustelemasta homoudesta haastatteluissaan. Mutta maailma muuttuu.

Frank Oceanista, Odd Future -räpryhmässä pinnalle nousseesta r&b-laulajasta, tuli vuonna 2012 ensimmäinen kaapista tullut mustan musiikin tähti. Hän kertoi blogissaan viime heinäkuussa ensirakkautensa olleen mies. Samoihin aikoihin ”meemiräppäri” Lil B herätti kohua I’m Gay -albuminsa nimellä.

Lisäksi osa räpin supertähdistä Jay-Z:n ja A$AP Rockyn johdolla näytti vihdoin päättäneen, että homous onkin ihan okei: Jay-Z asettui avoimesti kannattamaan sukupuolineutraalia avioliittoa ja A$AP Rocky otti kantaa hiphop-piirien homofobiaa vastaan.

Nyt on queer-räppärien vuoro täydentää kuvaa omilla ehdoillaan. Viime vuoden puolella otsikoihin nousseet newyorkilaiset miesräppärit Mykki Blanco, Le1f, Zebra Katz ja Cakes Da Killa iskevät homoutensa framille anteeksi pyytelemättä.

Yhden tabun sijaan artistit haastavat saman tien kaksi: homouden ja transvestisuuden. Miehet esiintyvät usein naisroolissa. Jotkut heistä ovat keksineet ristiinpukeutuvalle lavapersoonalleen kokonaan oman henkilöllisyyden ja taustatarinan.

”Zebra Katzin tarina on, että hän oli Hunks-tanssija, joka lopetti ne hommat ja muutti New Yorkiin työskennelläkseen kaupungin puhtaanapitolaitoksella”, queer-räppäreistä menestynein, Zebra Katz kertoo nettijulkaisu Pitchforkin haastattelussa.

New Yorkin homoräppärien tausta ei olekaan kotikulmien räp-battleissa vaan performanssitaiteessa. Esimerkiksi Zebra Katz ja Mykki Blanco ovat taidekoulun kasvatteja, eikä perinteinen valtavirran maine kiinnosta heitä.

Kuten hiphopissa on tapana, kotipaikalla on merkitystä. Queer-räppärien henkinen koti on newyorkilainen vogue ball -alakulttuuri, joka muistetaan valtavirrassa ennen kaikkea Madonnan Vogue-kappaleen videosta. Ball-tapahtumissa dragiin pukeutuneet miehet kilpailevat erilaisissa sarjoissa, joihin kuuluu muun muassa vogue-tanssia ja muotipiireistä tuttua lavakävelyä.

”Vogue ball -skene on erittäin liberaali yhteisö, joka on omistautunut hyvän taiteen tekemiselle, usein vielä yhteistyössä. Yhteisöön kuuluu valkoisia heteromiehiä, jotka ovat ihan yhtä mahtavia kuin siihen kuuluvat mustat gay-naiset”, kertoo kurkkuäänisestä räppäystyylistään tunnettu Le1f Pitchforkissa.

Artisti esiintyi Helsingissä maaliskuussa.

Musiikkinsa vaikutteet räppärit ovat imeneet pääosin hiphopin ja tanssimusiikin minimalistiselta ja synkältä laidalta: sellaisista suurelle yleisölle tuntemattomista tyyleistä kuin trap rave, snap ja Baltimore club. Musiikki ei silti ole sen vaikeammin lähestyttävää kuin muidenkaan nykyräppärien.

Mutta onko queer-räppiä olemassa, vai onko genre journalistien keksintöä?

Esimerkiksi Zebra Katz räppää Ima Read -hitissään ”nartuista” niin uhkaavaan sävyyn, että häntä on vaikea äkkiseltään erottaa perusmaukkaräppäristä. Le1f taas viettää eräässä kappaleistaan kylpyläpäivää ja saa machomiehet jättämään naisensa ripsiään räpyttelemällä.

”En pidä itseäni queer-artistina”, räiskyvä Cakes Da Killa toteaa Buzzfeed-sivustolla.

”Mutta jos ihmiset haluavat sitä termiä käyttää, minun ei varmaan kannata valittaa niin kauan kuin he kuuntelevat musiikkiani.”

Zebra Katz & Le1f Helsingin Kuudes aisti -festivaalilla 5.–7.7.

Santtu Reinikainen