Suomessa on yksi valtiollinen elin, jonka tehtävänä on vaalia yritysetiikkaa. Voima kertoo, kuinka työ- & elinkeinoministeriön kirkasotsaisesta keskustelukerhosta tuli ryvettyneen suuryrityksen maineenpuhdistaja.
Tämä artikkeli on työministeri Lauri Ihalaiselle arka asia. Ministerikautensa alussa Ihalainen lupasi, että tämä hallitus ottaa yritysten yhteiskuntavastuun tosissaan.
Kesäkuun alussa saatiin osoitus siitä, että Ihalainen ei seiso sanojensa takana. Hänen johtamansa työ- ja elinkeinoministeriö antoi vapauttavan lausunnon kantelusta, jonka 15 kansalaisjärjestöä nosti vuosi sitten suomalaisyritys Pöyryä vastaan.
Ongelma ei kuitenkaan ole päätöksen vapauttavuus, vaan tapa, jolla siihen päädyttiin. Pöyryä vastaan tehtyä kantelua ei nimittäin koskaan edes tutkittu kunnolla.
Mitä Pöyry järjestöjen mukaan oli tehnyt väärin, ja kuka yhteiskuntavastuun noudattamista todella valvoo?
Kuvio on monimutkainen, mutta avainsana kaiken takana on vapaaehtoisuus. Yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että monikansalliset yritykset ottavat toiminnassaan huomioon esimerkiksi eettiset ja ympäristöön liittyvät seikat myös niissä maissa, joissa paikallinen lainvalvonta on vähäistä.
Yhteiskuntavastuun, jota kutsutaan myös yritysvastuuksi, noudattaminen on vapaaehtoista. Sitä ei valvota tai säädellä lailla, eikä yritystä voi rangaista sen laiminlyönnistä. Tästä huolimatta yhä useammat valtiot ovat sitoutuneet aktiivisesti edistämään sitä, etteivät niihin rekisteröityneet yritykset rellestä ympäri maailmaa täysin vastuuttomasti.
Näin on toiminut myös Suomi. Työministeri Ihalainen ja muu hallitus ovat tehneet periaatepäätöksen, jonka mukaan hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi yritysvastuun edelläkävijäksi. Kanta on kirjattu hallitusohjelmaan.
”Suomalaisia kansainvälisesti toimivia suuryrityksiä kannustetaan ottamaan toiminnassaan huomioon vähintään yksi kansainvälinen yhteiskuntavastuun toimintaohje”, Ihalainen painottaa työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilla.
Valtiona Suomi on sitoutunut noudattamaan teollistuneiden maiden taloudellisen yhteistyöjärjestön OECD:n ohjeistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus valvoo, noudattavatko suomalaiset suuryritykset OECD:n määrittelemää hyvää toimintatapaa ulkomailla.
Yritykset eivät itse ole virallisesti sitoutuneet noudattamaan ohjeita, joten niitä ei voida rangaista sääntöjen rikkomisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö voi ainoastaan antaa lausunnon, jossa se toteaa yrityksen toimineen OECD:n ohjeiden vastaisesti.
Vaikka kielteinen lausunto ei olekaan lainvoimainen sanktio, on se silti ikävä bränditahra yritykselle. Eettisyys on nimittäin kilpailuvaltti. Epäeettiseksi leimautuminen saattaa tuottaa ongelmia esimerkiksi julkisen rahan hankkeiden saamisessa. Pelkästään Suomessa Pöyry on osallisena lukuisissa eri ministeriöiden rahoittamissa hankkeissa.
15 kansalaisjärjestöä olisivat toivoneet, että työ- ja elinkeinoministeriö olisi antanut Pöyrylle lausunnon, jossa olisi todettu, että yritys on rikkonut OECD:n toimintaohjeita.
Vantaalta lähtöisin oleva konsultti- ja suunnitteluyhtiö Pöyryllä on nykyisin toimipiste 49 maassa ja toimintaa ympäri maailmaa. Yksi kohteista on Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Laos. Se on 6,8 miljoonan asukkaan sosialistinen diktatuuri.
Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä siitä, että se rikkoi useaa OECD:n ohjeiston kohtaa, kun se teki Laosin hallitukselle konsulttiselvityksen Mekong-joen suuresta patohankkeesta (lue kainalosta, miten tapaus eteni).
Kansalaisjärjestöjen mielestä Pöyry on vähätellyt padon aiheuttamia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Järjestöjen mukaan Pöyry on ohittanut lisätutkimusten tarpeen ja siten käyttänyt väärin vaikutusvaltaansa yhtenä maailman johtavista konsulttiyrityksistä.
Kantelun käsittelystä vastasi työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta YHVA. Vuonna 2008 perustettu neuvottelukunta on työ- ja elinkeinoministeriön sivujen mukaan “neuvoa-antava ja hallinnon päätöksentekoa tukeva elin, jonka tehtävänä on vahvistaa kansallista ja kansainvälistä yhteiskuntavastuupolitiikkaa”.
Sillä on kuitenkin myös toinen tehtävä: se toimii yhdessä ministeriön kanssa OECD:n kansallisena yhteyselimenä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jonkin yrityksen epäillään toimineen OECD:n kansainvälisten ohjeistusten vastaisesti, YHVA ottaa kantelun käsittelyynsä. Pöyryn tapaus on ensimmäinen kantelu, joka YHVAn toiminnan aikana on suomalaisyrityksestä tehty. Se on siis tärkeä ennakkotapaus.
Vuoden kestäneen käsittelyn jälkeen YHVA päätti, että Pöyry on toiminut OECD:n ohjeistusten mukaisesti. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, pitääkö YHVAn johtopäätös paikkansa. Tämä johtuu siitä, ettei tapausta tutkittu. Niinpä Finnwatch, joka on yksi neuvottelukunnan 14 jäsenestä, jätti eriävän kannanoton ja sanoutui jyrkästi irti lausunnosta. Sen mielestä lausunto ei perustunut mihinkään.
Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan lausunto koostettiin ilman, että kaikkia olennaisia kysymyksiä tutkittiin huolellisesti. Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä muun muassa siitä, että yhtiö oli konsultoinut Laosin hallitusta patohankkeen ympäristövaikutuksista, vaikka yhtiössä tiedettiin jo, että se olisi itse mukana padon rakentamisessa. Tästä ei koskaan saatu selvää, koska mitään tutkimusta ei tehty.
”Jos tutkimuksessa, joka neuvottelukunnan ja ministeriön olisi pitänyt tehdä, olisi esimerkiksi käynyt ilmi, että Pöyry oli valittu Laosin insinööriksi jo vuonna 2011, ja että sillä ei ollut mitään prosesseja ihmisoikeusriskien vähentämiseksi, yritys olisi mielestäni ehdottomasti rikkonut ohjeistoja”, Vartiala sanoo.
Finnwatchin lisäksi YHVAssa istuvat muun muassa palkansaajajärjestöt, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, evankelisluterilainen kirkko, Maailman luonnosuojelusäätiö WWF, kansainvälinen kauppakamari ICC ja virkamiehiä eri ministeriöistä. Neuvottelukunta kokoontuu noin viidesti vuodessa.
Voima tutki, pitävätkö Finnwatchin väitteet käsittelyn puutteellisuudesta paikkansa. Näyttää siltä, että suurin piirtein kaikki mahdollinen on mennyt pieleen.
Järjestöjen tekemän kantelun ja Pöyryn siihen tekemän vastineen väitteet todella jätettiin tutkimatta. Työministeriön virkamiehet eivät pyytäneet lausuntoja riippumattomilta asiantuntijoilta tai tutkijoilta, vaikka Pöyryn tapaus on monimutkainen ja neuvottelukunnan omissa asetuksissa määritellään, että asiantuntijoita voi käyttää päätösten tueksi.
YHVAn sihteeri Linda Piirto sanoo, että osapuolten omat selvitykset olivat riittäviä lausunnon tekemistä varten. Hänen mukaansa neuvottelukunnan työ perustuu luottamukseen.
”Täytyyhän meidän voida luottaa siihen, että osapuolet puhuvat totta.”
YHVA oletti siis kantelua käsitellessään, että Pöyry puhuu aina totta. Vuosi sitten samainen yritys jäi kiinni korruptiosta. Pöyry lahjoi toisen hankkeen yhteydessä Vietnamissa Maailmanpankin työntekijän ja pääsi Maailmanpankin mustalle listalle, jossa on Pöyryn lisäksi vain neljä muuta yritystä. Työministeriön virkamiesten ja neuvottelunnan mielestä tämä ei vähennä Pöyryn luotettavuutta, sillä kyse on kahdesta eri hankkeesta.
YHVAn puheenjohtaja on työministeri Lauri Ihalaisen valtiosihteeri Janne Metsämäki. Hän vetoaa siihen, että tapaus laitettiin lausuntokierrokselle ulko- ja ympäristöministeriöihin.
”Katson, että siellä on pätevää asiantuntemusta”, Metsämäki sanoo.
Ulkoministeriön virkamiehet ovat eri mieltä. Ulkoministeriö sanoo lausunnossaan, että se ei pysty käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioimaan, onko Pöyry laiminlyönyt OECD:n toimintaohjeita vai ei. Sen mielestä Pöyryltä pitäisi pyytää lisäselvitystä.
Neuvottelukunnan jäsenten mukaan yksi suurimmista ongelmista on se, että YHVAlla ei ole omaa budjettia. Toisin sanoen sillä ei ole rahaa tutkia esimerkiksi Pöyry-kantelun yksityiskohtia.
SAK:ta neuvottelukunnassa edustava kansainvälisten asioiden asiantuntija Pekka Ristelä puoltaa Pöyryn vapauttavaa lausuntoa, mutta myöntää, että se perustui rajallisiin tietoihin.
Hänen mukaansa neuvottelukunnan resurssipulasta voi päätellä, että ”työministeriö ei ole pitänyt yritysvastuusta läheskään niin tärkeänä, kuin hallitusohjelmaan on kirjattu”. Samaa mieltä on Finnwatchin Sonja Vartiala.
Neuvottelukunnan puheenjohtaja Janne Metsämäki kuitenkin torjuu puheet rahoituksen puutteesta: ”Neuvottelukunnalle on palkattu työntekijä”, hän sanoo. ”Aiemmin sihteeri oli määräaikainen, nyt vakinaistettu.”
YHVAn asetuksen toisessa pykälässä sen tehtäväksi määritellään ”julkisuutta lisäävillä toimenpiteillä edistää OECD:n toimintaohjeiden tehokasta soveltamista.”
Silti työ- ja elinkeinoministeriö otti salauskäytännöissä äärimmäisen linjan. Pöyryn vastine salattiin valituksen tehneiltä kansalaisjärjestöiltä.
Yksi kantelun osapuolista oli Siemenpuu-säätiö. Säätiön Mekong-ryhmän edustaja Liisa Uimonen kertoo, että he yrittivät jatkuvasti saada Pöyryn vastinetta nähtäväkseen. ”Vetosimme OECD:n toimintaohjeisiin ja ennakkotapauksiin muissa yhteyselimissä.”
Koska järjestöt eivät saaneet vastinetta nähtäväkseen, ne eivät voineet reagoida Pöyryn väitteisiin jatkokäsittelyissä. Pöyry sen sijaan sai nähtäväkseen kaikki asiakirjat.
Neuvottelukunnan jäseniä kiellettiin näyttämästä vastinetta edes omille taustaorganisaatioilleen. Tästä syystä esimerkiksi WWF:n Kati Malmelin ei voinut muodostaa asiasta kantaa.
”Mielestäni henkilökohtainen ja organisaation mielipide ovat kaksi eri asiaa, Malmelin kertoo.
Kun Voima alkoi tutkia kantelun käsittelyä, ministeriö ilmoitti, että myös kaikki virkamiesvalmisteluun liittyvät asiakirjat ovat salaisia.
YHVA perustettiin viisi vuotta sitten. Näiden viiden vuoden aikana kaikki ei ole mennyt niin kuin piti. Neuvottelukunnan perustaja Tarja Cronberg on nykyään Brysselissä europarlamentissa.
Kun hän kuulee kantelutapauksesta, neuvottelukunnan resurssivajeesta ja asiakirjojen salauskäytännöstä, hän ei ole uskoa korviaan: ”Sehän on täysin absurdia. Avoimuus on yritysten yhteiskuntavastuun lähtökohta.”
Hän on ajatellut Suomen edustavan hyvää keskikastia Euroopan yritysvastuuasioissa.
”Sitä paitsi nykyinen työministeri Lauri Ihalainen on sanonut, että Suomen tulisi olla yritysvastuun edelläkävijä”, Cronberg kertoo.
Ongelma onkin se, että Ihalaisen julkiset lausunnot ovat ristiriidassa hänen ministeriönsä toiminnan kanssa. Ihalainen puhuu yritysvastuun edistämisestä ylevään sävyyn, mutta käytännön toteutus ei näytä kiinnostavan häntä. Juuri siksi tämä aihe on hänelle arka.
Lukuisista haastattelupyynnöistä huolimatta Ihalainen ei suostunut vastaamaan Voiman kysymyksiin. Hän sanoi avustajansa välityksellä, ettei halua kommentoida, koska valtiosihteeri Janne Metsämäki oli jo kertonut ministeriön kannan. Näin työministeri siis piiloutui valtiosihteerinsä selän taakse.
Pöyryn tapaus osoittaa, että Ihalaisen aikana YHVAsta on tullut kumileimasin, joka antaa kevyin perustein suuryritykselle eettisen ”sertifikaatin”. Pöyrylle tämä sertifikaatti on kilpailuvaltti.
Vuoden kestäneen väännön voittaja on siis Pöyry. Yritys julkaisi kansainvälisillä sivuillaan lausunnon julkistamisen jälkeen tiedotteen: Suomen työ- ja elinkeinoministeriö ei näe Pöyryn toiminnassa moitittavaa.
Valtiosihteeri Janne Metsämäen mukaan kaikki uutisoivat YHVAn päätöksestä haluamastaan näkökulmasta.
“Esimerkiksi Vihreässä Langassa lausunnosta kirjoitettiin, että ministeriö ripittää Pöyryä”, Metsämäki puolustautuu.
Hän ei kuitenkaan osaa vastata siihen, kuinka moni Pöyryn kanssa liiketoimintaa harkitseva lukee Vihreää Lankaa.
Sen sijaan Pöyry vahvisti Voimalle, että YHVAn antama lausunto oli yritykselle mediavoitto. Muihin kysymyksiin patohankkeesta ja lausunnosta Pöyryn viestinnästä ei haluttu vastata.
Artikkelin taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Teemu Muhonen & Kati Pietarinen. Editointi Teemu Muhonen. Lue lisää Fifistä.
_______________
Näin tulvii Mekong
Lokakuu 2010: Mekongin jokikomission tilaama strateginen ympäristöarviointi yhdentoista patohankkeen yhteisvaikutuksista julkaistaan. Arvio on tähän mennessä kattavin Xayaburin padon rakentamista koskeva riippumaton tutkimus. Arvion mukaan Mekongin patojen rakentamista tulisi lykätä vähintään kymmenellä vuodella koska ne vaarantavat miljoonien ihmisten toimeentulon ja ruokaturvan. Suomi osallistui arvion rahoittamiseen.
Huhtikuu 2011: Joen alajuoksulla sijaitsevat Laosin naapurimaat Vietnam, Kambodža ja Thaimaa vaativat lisäselvityksiä suurpadon vaikutuksista. Laos taipuu Mekongin pääuomaan suunnitellun Xayaburin patohankkeen lykkäämiseen. Rakennustyöt jatkuvat tästä huolimatta.
Toukokuu 2011: Laosin hallitus palkkaa Pöyryn tekemään arvion Xayaburi Power Companyn suunnitteleman padon vaikutuksista. Pöyryn tehtävänä on selvittää, täyttävätkö yrityksen suunnitelmat Mekongin jokikomission suositukset.
Kesäkuu 2011: Pöyry kertoo Laosin hallitukselle, että naapurimaita on kuultu riittävästi. Mekongin jokikomissio, kansalaisjärjestöt, paikalliset asukkaat ja naapurimaat ilmoittavat, että kuuleminen ei ole vielä päättynyt eikä tietoa patohankkeen vaikutuksista ole riittävästi.
Elokuu 2011: Pöyryn Laosin hallitukselle toimittama raportti (compliance report) tulee julki. Siitä käy ilmi, että Pöyry on Laosin hallituksen vastaava rakennusvalvontakonsultti Xayaburin patohankkeessa.
Kesäkuu 2012: Viisitoista kansalaisjärjestöä jättää valituksen työ- ja elinkeinoministeriölle Pöyryn ja sen sveitsiläisen tytäryhtiön Pöyry Energy AG:n toiminnasta Laosin patohankkeessa.
Marraskuu 2012: Xayaburin padon peruskivi muurataan. Kaksi päivää myöhemmin Pöyry ilmoittaa virallisesti olevansa patohankkeesta vastaava rakennusvalvontakonsultti, vaikka on tiennyt asiasta ainakin vuoden 2011 elokuusta lähtien. Hankkeen kesto on kahdeksan vuotta.
Kesäkuu 2013: Työ- ja elinkeinoministeriö antaa Pöyryn toiminnasta vapauttavan lausunnon. Lausunnosta käy muun muassa ilmi, että Pöyry kiistää valituksen sisältämät syytökset. Pöyryn mukaan sen tehtävänä ei ole ollut arvioida, onko Laosin hallitus täyttänyt velvollisuutensa muita maita kohtaan. Ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta Pöyry toteaa, ettei se ollut hankkeen suunnittelija tai päätöksentekijä.
Kansalaisjärjestöt vastasivat, että Pöyry on ymmärtänyt valituksen väärin tai yrittää siirtää pois huomion asemastaan patohankkeessa. Lisäksi järjestöt huomauttivat, että Pöyryllä on ollut hankkeen etenemisessä ”huomattava vaikutus” ja Laosin hallitus on patohanketta edistäessään tukeutunut nimenomaan Pöyryn selvityksiin.
Jari Hanska & Kati Pietarinen
_______________
Patosanastoa
Xayaburin patoa rakentaa Ch. Karnchang, yksi Thaimaan suurimmista rakennusyhtiöistä, ja sitä rahoittaa kuusi thaimaalaista liikepankkia. 95 prosenttia padon tuottamasta energiasta on tarkoitus myydä Thaimaahan.
Mekongin jokikomissio on perustettu Mekong-joen valuma-alueen kestävää hallinnointia varten. Jäseninä ovat joen alajuoksun maat eli Vietnam, Thaimaa, Kambodža ja Laos. Suomi on komission yksi suurimmista rahoittajista. Yli 4 300 kilometriä pitkä Mekong virtaa kuuden maan halki ja on maailman suurin sisävesillä sijaitseva kalastusalue.
OECD:n kansallinen yhteistyöelin on työ- ja elinkeinoministeriön ja yhteiskunta- ja yritysvastuuneuvottelukunnan YHVAn yhdessä muodostama toimielin, joka vahtii, noudattavatko suomalaiset yritykset OECD:n ohjeistuksia yritysten eettisistä toimintatavoista.
Susanna Kuparinen
