Kesällä tuli todistettua, miten helposti kriittinenkin toimittaja korruptoituu.
”Älä sano mitään, kyllä minä tiedän. Oon pilannu kaiken. Menin eilen juomaan toimittajaintegriteettini”, valitin eräänä aurinkoisena kesäaamuna puhelimeen kollegalleni.
Kesällä tuli journalistisesti hieman hölmöiltyä. Vietin heinäkuussa Porin SuomiAreena-tapahtumassa neljä päivää. Yhtenä päivänä tein ihan töitäkin ja kävin vetämässä veroparatiiseja koskevan paneelikeskustelun. Muun ajan kiersin kuuntelemassa kaiken maailman jutustelua erilaisista aiheista aina tiedustelutoiminnasta nuorisotyöttömyyteen ja eläkeratkaisuihin.
Keskiviikkoiltana se sitten tapahtui. Päätin mennä illalla piipahtamaan viestintätoimisto Tekirin skumppatilaisuuteen. Sitä ennen koukkasin nopeasti MTV3-tilaisuudessa lasillisella ja syömässä muutaman cocktailpalan. Nam!
Tekirin tilaisuudessa, joka pidettiin Suomalaisella klubilla, oli paikalla lukuisia toimittajia ja poliitikoita sekä viestintätoimistojen väkeä. Kappasta vain, tarjolla oli aitoa sampanjaa, ja sehän maistui mainiolta. Törps!
Seuraavaksi onnistuin hankkimaan itselleni kutsun myös Porin kaupungin vastaanotolle, joka pidettiin samana iltana. Kättelin kaupungintalolla isäntäparin, hymyilin ja suuntasin tarjoilujen ääreen. Kappas, viinii, siiderii hyvässä seurassa. Törps! Seuraavaksi väittelinkin kovaan ääneen Angry Birds- huppariin pukeutuneen heppulin ja erään toimittajan kanssa veronkierrosta ja huuhtelin samalla muutaman oluen kurkusta alas. Törps!
Loppuillan Jazz-kadulla maksoinkin sitten itse. Se on pieni lohtu, sillä seuraavana päivänä kävin vielä Akavan tilaisuudessa mussuttamassa vadillisen tuulihattuja ja puoli pannua kahvia. Nam! Sture Fjäder hymyili viereisessä pöydässä. En vaivautunut esittämään yhtään kysymystä.
Summa summarum. Tuli todistettua, miten helposti itsesaastuttaminen kriittiseltä toimittajalta onnistuu. Jos Jorma Ollila olisi lyönyt minulle kouraan metsästyskiväärin ja vienyt metsälle viskipullo takataskussa, olisin lähtenyt varmasti. Hauskasti olisimme kaataneet pari karhua ja muutaman marjastajan. Koska on se nyt vain kivaa, kun on kivaa. Etenkin jonkun toisen piikkiin.
Toimittajan integriteetti on hauras. Pitää muistaa, että riippumattomuus ei tarkoita sitä, etteikö voisi keskustella kaikkien mahdollisten tahojen kanssa yritysjohtajista ja lobbareista aina etujärjestöpamppuihin tai vaikka Ku Klux -klaaniin asti. Oleellista sen sijaan on, että kun minglailee milloin kenenkin kanssa, niin olisi syytä maksaa omat laskunsa.
Vielä huolestuttavampaa on se, että eliitti leikkii aina keskenään. Niin myös SuomiAreenassa. Vaikka paneelit olivat kaikille avoimia, niin kaupungintalon tilaisuudessa olivat lähinnä yhteiskunnan silmäätekevät. Tulipa aamulla skumpanhuuruiseen mieleen, että milloin itse keskustelin viimeksi pitkäaikaistyöttömän kanssa. Joten turha ihmetellä, kun rakenneuudistukset tarkoittavat aina kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kyykyttämistä. Hehän maksavat omat tuulihattunsa itse.
Jari Hanska
