Firatin 2,5-vuotias tytär oli valitellut edeltävänä yönä korvakipua, mutta isä ajatteli, ettei se olisi vakavaa. Hän päätti seurata tilannetta ja nukkua lapsi vierellään.

Aamulla kahdeksalta lapsi heräsi leikkimään. Myös perheen raskaana oleva äiti oli kotona, sekä muut kolme lasta, joilla oli pyhän vuoksi vapaata päiväkodista.

Kesken leikkien Firat huomasi, että hänen tyttärensä hengitys alkoi vaikeutua ja kurkku rohista. Isä nosti kouristelevan lapsen syliinsä, jolloin tytön silmät muljahtivat ja hän menetti tajuntansa. Firat soitti välittömästi hätänumeroon.

Myös äiti ja muut lapset hätääntyivät tilanteesta. Perheen kuusivuotias esikoinen juoksi pikkusisarustensa kanssa vanhempiensa perässä ihmeissään ja kyseli, mitä oikein tapahtuu.

Hätäkeskuksessa puhelimeen vastasi naispäivystäjä, joka kehotti Firatia yrittämään saada lapsensa hereille. Isä onnistuikin, mutta lapsi meni uudestaan tajuttomaksi. Hätäkeskuksen työntekijä toisti neuvonsa, mutta hätääntynyt isä pyysi, että lapselle lähetettäisiin ambulanssi.

Päivystäjä totesi isän avunpyyntöön kylmän rauhallisesti, ettei voi lähettää ambulanssia sellaisesta asiasta.

”Jos et voi lähettää minulle ambulanssia tästä asiasta, niin mistä sitten”, kysyi tyrmistynyt isä. Hän lopetti puhelun ja päätti soittaa taksin, jolla pääsisi lapsensa kanssa sairaalaan. Hän olisi lähtenyt omalla autollaan, mikäli se ei olisi ollut rikki.

Hätäkeskuksesta ei soitettu takaisin.

Taksi saapui vartissa. Muut perheenjäsenet jäivät kotiin odottamaan, kun Firat lähti tyttärensä kanssa sairaalaan.

Matkalla isä pelkäsi, että hänen lapsensa kuolee. Hän kysyi taksikuskilta, voisiko tämä ajaa lujempaa.

”Yleensä en itke, mutta silloin todella pelkäsin. Kuljettaja huomasi peruutuspeilistä kyyneleeni ja soitti hätäkeskukseen kysyäkseen luvan ajaa ylinopeutta. Hän laittoi hätävalot päälle ja ajoi punaisia päin. Hän oli kuitenkin varovainen”, Firat kertoo.

Hätäkeskuspäivystäjä kehotti taksikuskia ajamaan Helsingin keskuspelastusasemalle Kallioon. Siellä odottaisi ambulanssi valmiina.

”En ole varma, mutta luulen, että taksikuskin soittoon vastannut hätäkeskuspäivystäjä oli sama nainen, joka ei ollut aikaisemmin suostunut lähettämään lapselleni ambulanssia”, isä toteaa.

Firat kertoo, että pelastusasemalla lapsella mitattiin 41,5 asteen kuume.

Ambulanssi vei tytön lastenklinikalle, jossa hänelle annettiin kuumelääkettä ja korvatippoja. Selvisi, että kouristelukohtaus oli johtunut korvatulehduksesta, ja lapselle määrättiin antibiootti.

Isä ja lapsi olivat sairaalassa useita tunteja, ja he lähtivät iltapäivällä taksilla kotiin. Tuolloin lapsen vointi oli parempi. Kolmen päivän kuluttua tapauksesta haastatteluhetkellä lapsi on edelleen kuumeessa.

”Tyttärelläni on neljän viikon kuluttua neuvola-aika varattuna. Jos jälkitarkastusta ei tee, voi kohtauksesta tulla seurauksia, jotka vaikuttavat vielä vuosien päästäkin. Kouristelu voi olla vaarallista.”

Firat ei aio jättää asiaa tähän. Keskuspelastusasemalla kirjattiin tapaus ylös, ja mies sai osoitteen, johon hän aikoo lähettää valituskirjeen.

”Ex-vaimoni on suomalainen, ja hän auttaa minua kirjoittamaan valituksen. Olen asunut Suomessa 13 vuotta, mutta kirjoittaminen on vielä vähän hankalaa”, kertoo sujuvasti suomea puhuva mies.

”Tapauksesta on jäänyt todella huono mielikuva. On paha olo, koska apua ei lähetetty. Aivan kuin olisin muka leikilläni sanonut, että lapseni on tajuton ja pelkään että hän kuolee. Miten ihminen voi olla niin raaka, että kieltäytyy lähettämästä apua? Olen tapauksesta vihainen, mutta anteeksipyyntö ei auta. Haluan selvityksen siitä, miksi ambulanssia ei suostuttu lähettämään. Mielessäni on myös käynyt, että johtuuko se siitä, että olen ulkomaalainen. Vaikka ei se välttämättä siitä johdu”, Firat, Turkin kurdi, toteaa.

”Tehtäväni on viedä asia eteenpäin. Meillä oli onni matkassa ja lapsi toipuu, mutta jollakin toisella ei ehkä käy yhtä hyvä tuuri.”

Helsingin hätäkeskuksen johtaja Markus Grönholm ei ollut seuraavalla viikolla kuullut tapauksesta.

”Kuulostaa aika käsittämättömältä”, hän toteaa.

Grönholm kertoo, että hätäkeskuspäivystäjät ovat suorittaneet kolme lukukautta kestävän tutkinnon. Koulutuksen jälkeen päivystäjällä on riskinarviointikyky, ja hän pystyy arvioimaan missä tilanteessa onnettomuuspaikalle kannattaa lähettää ambulanssi.

Myös poliiseilla on päivystäjänä toimimiseen muodollisesti pätevä perustietämys.

”Tehtäviä käsitellään riskinarviointijärjestelmän mukaan. Ensin hätäsoitto paikannetaan, ja sen jälkeen tapauksesta tehdään riskinarvio.”

Grönholm arvelee, että tapauksessa, jossa ambulanssia ei voida lähettää, saattaa olla kyse kommunikointiongelmasta.

”Pitää varmistaa, onko asia ymmärretty puolin ja toisin, jos asia jää auki. Kaikkia asiakkaita käsitellään, ja tulee käsitellä samalla tavalla”, Grönholm toteaa.

Tajutonta lasta pelastuslaitokselle kiidättänyt taksikuski kertoo soittaneensa vappupäivänä hätäkeskukseen.

”Olen ollut alalla 16 vuotta, ja vain kerran aiemmin on tapahtunut vastaavanlainen tapaus. Hätäkeskuksesta ei anneta lupaa ajaa ylinopeutta. Olen sitä itsekin ihmetellyt. Ajoin ylinopeutta sitten omin lupineni. Kolmen lapsen isänä en halua, että lapsi kuolee takapenkille. Toivottavasti tyttö voi jo paremmin.”