Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Anna-Sofia Joro
Galima Buharbajeva on toimittaja, äiti ja terroristi.
Viime sunnuntaina arkeeni astui kaunis ja rohkea uzbekkinainen Galima Buharbajeva. Mukana seurasivat hänen miehensä, saksalainen toimittaja Marcus Bensmann ja yksivuotias Jonny. Kun Galima puhui toimittajille Turussa ja Tampereella, työntelin pikku-Jonnyn vaunuja pitkin koleita katuja ja toivoin, ettei viaton lapsi heräisi – ja tajuaisi, että hänen vanhempansa ovat pettureita ja informaatioterroristeja.
Buharbajevan rikosten lista on pitkä. Hän on toimittaja. Hän väitti, että rikosta seuraa rangaistus, ja että hallitus pitää panna vastuuseen kansalaisten tappamisesta. Hän kuvitteli, ettei totuus pala tulessakaan. Kyllä tulessa palaa mikä vain, kuten opposition jäsenet, jotka kidutettiin kuoliaaksi keittämällä.
7,5 vuotta sitten Buharbajeva pakeni pikku reppu selässään Uzbekistanista, ja kehtaa nyt asua ihan naapurissa Kirgisiassa. Välillä on käytävä uhkailemassa – eikun tiedustelemassa – Buharbajevan äidin kotona, missä tytär luuraa.
Sota terrorismia vastaan on välttämätön, jotta valtio voi elää rauhassa demokratiassa kuten Uzbekistan. Sääli, että maassa sikiää niin paljon terroristeja. Aika moni tosin eliminoitiin Andijanissa Boburin aukiolla 13.5.2005, jossa kymmenettuhannet mies-, nais- ja lapsiterroristit osoittivat mieltään. Pari ruumista jätettiin näytille varoitukseksi, loput noin 180 siivottiin pois.
Buharbajeva ja kuusi muuta toimittajaa raportoivat verilöylystä kansainvälisille uutistoimistoille ja sepittivät, että hallituksen joukot murhasivat yli tuhat ihmistä! Kaiken kukkuraksi Buharbajeva alkoi levittää valheita luennoimalla ja tapaamalla päättäjiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Onneksi vain harva kuunteli.
Ei hätää, sillä 30 miljoonan asukkaan Uzbekistanista löytyy enää kymmenisen toimittajaa. He raportoivat potaskaa Buharbajevan Uznews.net-uutissivustolle. Uusia ei putkahtele, koska ura vie vain vankilaan. Tosin vanhat ovat sitkeitä, kuten Buharbajevan ystävä Salijon Abdurahmanov, toimittaja – eikun huumekauppias – joka lojuu nyt kymmenen vuotta vankilassa. Ulkomaiselle medialle työskentelevien toimittajien on pakko akkreditoitua, muttei lupaa tietenkään myönnetä.
Toimiihan Uzbekistanissa luotettava valtion media ja virallinen sanomalehti, se parisivuinen mustavalkoinen julkaisu, jota ihmisiä pitää pakottaa – siis kannustaa – tilaamaan, koska se on niin… positiivinen. Mitäpä sitä muusta kirjoittaisi, täydellisessä maailmassa.
***
Täydellisyys tiivistyy presidentti Islam Karimovin tyttäressä Gulnara Karimovassa. ”The Woman”, kuten hän otsikoi itseään esittelevän nettisivustonsa, on poliitikko, diplomaatti, bisnesnainen, muotisuunnittelija, poplaulaja – ja tietenkin miljonääri. Omaisuus karttuu älyllä, ei riistämällä kansalta tai TeliaSoneran sujauttamilla lahjuksilla, kuten jotkut panettelevat. Ruotsalainen teleoperaattori maksoi vuonna 2007 Karimovalle 260 miljoonaa euroa toimiakseen maassa. Osapuolet tietävät, että kyseessä oli sijoitus, joka tehtiin Karimovan tuolloin 24-vuotiaan ystävän omistaman gibraltarilaisen yrityksen kautta. Sopan takia Sveitsin pankit jäädyttivät 600 miljoonaa dollaria, luultavasti Karimovan omaisuutta.
Onneksi TeliaSonera teki vuonna 2010 uuden ”sijoituksen”, sillä rahalle löytyy käyttöä. Voi kutsua Stingin soittamaan omille muotiviikoilleen, eikä Geneven luksusasuntokaan ilmainen ole. Kaupungissa on kätevä asua, kun on Uzbekistanin virallinen edustaja YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä. Karimova on myös pannut maan kuopatun kansalaisyhteiskunnan uusiksi ja perustanut järjestöjä tukemaan kaikkea tärkeää.
Kansan rahat ovat hyvissä käsissä. Oma vika, että seitsemän miljoonaa uzbekkia on lähtenyt kurjiin oloihin siirtotyöläisiksi Venäjälle.
Karimova osaa laulaakin, vaikka Uznet-sivustolla panetellaan, että ääni on kuin kidutetun valitus. Artisti joutui oikaisemaan valheen lehdistötilaisuudessa – vaikkei kukaan Buharbajevan kiellettyä sivustoa luekaan. Paitsi virkamiehet. Ei siksi, että muuten oltaisiin tietotyhjiössä, vaan koska terroristin juonia täytyy valvoa.
***
Tänään perjantaina 23.11. on kansainvälinen rankaisemattomuuden päivä. Sananvapautta puolustavat järjestöt, kuten Buharbajevan Suomeen kutsunut Viestintä- ja kehityssäätiö VIKES, muistuttavat, että liian usein sananvapaus tapetaan julmasti.
Kun Uzbekistanin sivistyneistö on poissa pelistä, islamistit kärkkyvät sielujen apajille. Lännen apua ei heru ainakaan ennen vuotta 2014, jolloin Nato-joukot jättävät Afganistanin – ja Uzbekistanissa sijaitsevat tukikohdat. Yksi maailman julmimmista diktatuureista voi siis paksusti – paitsi presidentin tytär, joka on tietenkin hoikka.
En ole käynyt Uzbekistanissa, ja portit taisivat nyt pamahtaa kiinni. Maahan pääsee ulkomaisia toimittajia vain turistiviisumilla, jolleivät he ole kirjoittaneet mitään kriittistä maasta. Ei se mitään, minä puhun, koska voin. Hyvää sananvapauspäivää!
Andijanin verilöylyn luodit lävistivät Buharbajevan pressikortin ja Che Quevara -muistikirjan.
