Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Mirka Kartano
Turvapaikanhakijoiden hautajaismatka oli Australian oppositiolle liikaa.
Muukalaisviha nosti jälleen päätään australialaisparlamentissa, kun hukkuneille turvapaikanhakijoille järjestettiin helmikuun lopulla hautajaiset. Arviolta kaksikymmentäkahdeksan irakilaista ja iranilaista kuoli loppuvuodesta, kun satapäistä joukkiota kuljettanut laiva joutui onnettomuuteen Australian vesillä Joulusaaren edustalla.
Maan hallitus lennätti Joulusaaren vastaanottokeskuksesta kaksikymmentäkaksi omaista hautajaisseremonioihin, jotka järjestettiin Sydneyssä. Oppositiossa istuville liberaaleille tämä oli liikaa. Matkan kustantaminen veronmaksajien kukkarosta oli koalition maahanmuutosta vastaavan edustajan Scott Morrisonin mukaan ’kohtuutonta’.
Kohtuutonta? Moni ei-liberaali toivoi Morrisonin selventävän kantaansa esimerkiksi 9-vuotialle irakilaispojalle, Seena Akhlaqi Sheikhdostille, joka menetti onnettomuudessa vanhempansa ja veljensä. Onko lentolipun hinta jaettuna kymmenille miljoonille australialaisveronmaksajalle kohtuuton, kun kyse on inhimillisestä hädästä? Eikö kaikilla tulisi olla oikeus jättää hyvästit omaisilleen? Morrisonin kaltaisten miesten mukaan ei. Turhaa tunteilua koko roska.
Vaikka hallitus maahanmuuttoministerin johdolla avusti laivaonnettomuudesta selvinneiden omaisten matkaa Sydneyyn, logiikka petti kuitenkin myös työväenpuolueelta: uhrien omaiset lennätettiin kahden vuorokauden sisällä hautajaisista takaisin Joulusaaren vastaanottokeskukseen, paikkaan, joka kummittelee heidän mielessään mitä todennäköisemmin lopun elämää. Siirtoa muualle ei herunut, vaikka tätä olivat turvapaikanhakijoiden ohella vaatimassa lukuisat pakolaisaktivistit. Etenkin orvoksi jääneen Seenan kohtalo puhuttaa. Tällä hetkellä poika on Joulusaaren vastaanottokeskuksessa, jonka vankilamaiset olot ovat epäinhimilliset kenelle tahansa turvapaikkapäätostä odottavalle, saati sitten ilman perheen tukea surunsa kanssa kamppailevalle lapselle.
Hautajaismatka nosti pintaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Keskeisempinä vuosia jatkunut kiista turvapaikanhakijoiden kohtalosta, ihmisoikeuksista ja muukalaisvihasta. Liberaalienkaan rivit eivät ole pysyneet suorina, ja osa heistä on tullutkin julkisuuteen puolueensa moukkia häpeillen. Inhimillisyyttä peräänkuuluttavien soraäänten kommentit ovat kuitenkin jääneet suvaitsemattomampien koalition jäsenten jupinoiden alle. Viha turvapaikanhakijoita kohtaan sen kuin kasvaa oikeistopoliitikkojen keskuudessa. Niidenkin, jotka yrittävät verhoilla rasisminsa kysymykseksi turvallisuudesta tai verovaroista.
Olisikin mielenkiintoista nähdä, kuka liberaaleista kieltäisi matkakulujen korvaamisen esimerkiksi Christchurchissä menehtyneiden australialaisten omaisilta? Kukaan ei ainakaan älähtänyt, kun maan hallitus kustansi Afganistanissa kaatuneen australialaissotilaan reilun kuudenkymmenen työtoverin hautajaismatkan Launcestoniin. Aivan kuten asiaan kuuluikin. Hautajaisia kun on kahdenlaisia.
