Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Oona Juutinen
Lopunajan lauseet: Blind Faith.
Koomikko Ben Elton tunnetaan lähinnä käsikirjoittamistaan tv-sarjoista – jos tunnetaan. Myös kirjailijana kunnostautuneen Eltonin tuotantoa on suomennettu harmillisen vähän. Ajankohtaisia aiheita ilkkuvan miehen satiirisia teoksia soisi kaikkien lukevan, sillä Elton on omaa luokkaansa nykymeiningin pilkkaamisessa.
Dystopinen romaani Blind Faith julkaistiin alun perin jo neljä vuotta sitten, mutta se ei ole vanhentunut vähääkään. Päinvastoin voisi jopa sanoa kirjan olevan nyt ajankohtaisempi kuin ilmestyessään. Se on oikeastaan aika surullista – kirja kertoo nimittäin lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa sosiaalinen media on uusi uskonkappale, paljastelu päivittäistä ja yksityisyys rikollista.
Blind Faithin maailmassa uskonnolliset hörhöt määräävät, että kaikkien tulee jakaa kaikki kaikkien kanssa, kaiken aikaa. Ihmiset lataavat videoita itsestään WorldTubeen ja raportoivat tunteistaan Face Space -sivuilleen. Päivittäiset ilot ja surut tilitetään taloyhtiön videochattikanavalla, sillä kaiken julkista revittelyä pidetään merkkinä hartaasta uskosta. Ihmiset ovat jatkuvasti iloisia ja esillä, ja kaikilla pitää koko ajan olla mahdollisimman kivaa. Siksi ruokakin on aina makeaa. Majoneesiinkin lisätään sokeria.
Sokerisen kolikon kääntöpuoli on kuitenkin ruma. Puolet Britannian lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan sairauksiin, jotka ennen kyettiin parantamaan tai joita vastaan voitiin rokottaa. Nyt rokotukset ovat rikollisia, sillä epidemioiden uskotaan olevan jumalan tapa rangaista pahaa ihmistä, joka kerran luopui uskostaan ja erehtyi tieteen tielle. Tiede on kerettiläisyyttä, evoluutioteoria suorastaan saatanasta ja kaikki kirjat self help -opuksia lukuun ottamatta pannassa.
Trafford Sewell on hiljainen mies, joka ei tunnu sopivan joukkoon. Hän haikailee yksityisyyden perään, pitää salaisuuksista ja tuppaa unohtamaan ladata jatkuvasti videoita itsestään kaiken kansan nähtäville. Uusi maailma aukeaa Traffordille kun hän yllättäen saa selville, että on olemassa ihmisiä jotka yhä vannovat järjen nimiin uskon sijaan. Ja kun epidemiat sitten pyyhkäisevät yli Lontoon, tulee Traffordista rikollinen hänen antaessaan rokotuttaa tyttärensä Caitlin Happymealin sairauksia vastaan. Muutos tossukasta vallankumoukselliseksi on lähes väistämätön.
Blind Faith on etevä dystopia, jolla on osuva aihe. Elton suomii riemukkaalla tavalla sekä uskontoja että tapaa jolla sosiaalinen media nykyään hallitsee ihmisten elämää. Kirjaa voikin suositella lämpimästi kaikille niille, jotka ovat korviaan myöten täynnä tositeeveetä, YouTube-julkkiksia ja jokaisen vessakäynnin raportoimista Facebook-päivityksissä.
Juonellisesti Blind Faith ei ehkä ole mestariteos, mutta kömpelyydet on valmis antamaan Eltonille anteeksi, kirja kun on kaiken kaikkiaan nokkelaa viihdettä. Ja nokkelassa viihteessähän ei ole mitään vikaa. Ei sitä joka päivä jaksa Dostojevskia lukea.
Kuten monet muutkin Eltonin teokset, Blind Faith kertoo kuvitteellisen lähitulevaisuuden avulla paljon myös tästä ajasta. Tällaisten tulevaisuuden visioiden pohjalla on totuuden siemen. Elton ammentaa jo olemassa olevasta, vetää sen överiksi ja näin tehdessään onnistuu myös säikäyttämään – entä jos kehityksemme todella veisi tuohon pisteeseen? Minua ainakin ajatus uskonnon ja sosiaalisen median yhdessä hallitsemasta maailmasta kauhistuttaa enemmän kuin mahdollinen ydinsota.
Ben Elton: Blind Faith. Bantam Press, 2007. 320 s.
