Arvostelussa Aivolävistyksen levy Sotamaa.

Aivolävistys on kymmenen viime vuoden aikana käynyt läpi monia punkin eri alalajeja. Keväällä ilmestynyt levy on poltellut näpeissäni pitkään, kun bändin tyylimuutosta on täytynyt sulatella. Parhaimmillaan jopa aavistuksen popahtavaa punkrockia soittanut Lävistys ottaa nyt monta askelta 1980-luvun hc-punkin suuntaan.

Uusimmalla albumilla on sanoituksissa menty selvästi taaksepäin. Jos Aivolävistyksen poliittisen punkin voisi sanoa aiemmin edenneen uhon, uskon ja toivon merkeissä, on Sotamaan kertojanääni ryhtynyt jo maailmanlopun sivustakatsojaksi.

Aikaisempien levyjen verbaalinen leikittely, vertauskuvien, faktan ja fiktion niputtaminen limittäin on nyt taakse jäänyttä elämää. Nyt mennään minimalistisella tyylillä, jossa lauseet ovat muutaman tai jopa yhden sanan mittaisia ja toisinaan hieman hämärästi toisiinsa liittyviä. Toisaalta staili sopii levyn post-apokalyptiseen epätietoiseen tunnelmaan.

Levyn biisimateriaali on laadultaan tasaisempaa kuin aiemmin. Sotamaa on selvästi etenevä kokonaisuus, eikä pelkkä kokoelma uusia biisejä.

Aivolävistys: Sotamaa. Off Records 2010.Kolme tähteä.

Jukka Vuorio