Kun katsoo Google Earthista päivän ja yön vaihtelua joulukuussa, Suomen yllä pyörii musta huppu kuin jokin muinainen paha henki.

Kun katsoo Google Earthista päivän ja yön vaihtelua joulukuussa, Suomen yllä pyörii musta huppu kuin jokin muinainen paha henki.

Samalla kun hinkkaa käsiin osuneella omenansiivulla ranteitaan auki, kannattaa laittaa soimaan Pepe & Paradisen tulkitsema klassikkobiisi Niin vähän on aikaa. Ensin leijuvat syntikat, sitten mukaan ui pehmeä saksofoni.

”Niin vähän on aikaa vaeltaa…” Pepe Willberg laulaa utuisasti ja lupaa: ”Aurinko laski äsken ja nyt jo sarastaa. Niin vähän aikaa kysellä… kysellä, kun vastauksen etsimiseen kuluu… elämä…”

Biisin on säveltänyt Henrik Otto Donner. Se löytyy joulukuussa ilmestyneeltä Parhaita ottoja -kokoelmalevyltä, johon on kasattu Donnerin klassikot 40 vuoden ajalta.

Jos ahdistus on luonteeltaan poliittista, toinen kokoelman tähtihetki on Laulu taantumuksesta. Siinä laulaa Donner itse. Hän niputtaa toteavaan sävyyn köyhän kansan turpiinsaamiset vuodesta 1815 vuoteen 1969. ”He murhasivat, hirttivät, vainosivat, vahtivat”, Donner laulaa, mutta lupaa sitten: ”Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata ja tyranni saa aina palkkansa.”

Kun lukee tästä Voimasta nykyisen vuosikymmenen kronikkaa, voi todeta, että laulu ei ole vanhentunut. Turpiin on tullut – mutta tyrannien palkka on ollut lähinnä helvetinmoinen rahasade.

Milloin aurinko nousee?

Henrik Otto Donner: Parhaita ottoja. Love Records 2009. 5 tähteä.

Susanna Kuparinen