I Am Spider maalaa skeittauksesta paikoin unenomaisen keskittymisen tilan. Skeittaajia koukuttaa vapauden tunne ja se, kuinka kaupunki viistää silmissä öisellä kadulla kotiintuloajan jälkeen.

Dokumentin toinen päähenkilö Fanni Vihersaari pelasi 9-vuotiaana parhaan kaverinsa kanssa skeittilegenda Tony Hawk -videopeliä ja katseli ammattiskeittaajien temppuvideoita. Skeittauksessa houkutti poikamaisuus ja huolettomuus. 2000-luvun alussa tytöt eivät juuri lajia harrastaneet.

Vihersaari rakensi isänsä avustuksella alkeellisen rampin ja sijoitti sen piiloon kotitalonsa kellariin.

”Me ei kehdattu tulla heti ulkomaailmaan. Kellarissa treenattiin hyppyjä ja lyötiin päätä kattoon.”

Skeittilauta on kulkuväline, mutta se yhdistää skeittaajia ympäri maailmaa tavalla, johon esimerkiksi pyörä ei pysty. Dokumentaristi Martta Tuomaalan elokuva I Am Spider kertoo skeittamiseen liittyvästä yhteisöllisyydestä ja tunteista, jotka lajissa koukuttavat. Arvomaailmat ja ajatukset voivat olla hyvin erilaisia, mutta olemisen tapa on kaikille skeittaajille sama.

Dokumentti on kuvattu sekä Suomessa että Australiassa. Australiasta löytyi dokumentin toinen päähenkilö, libanonilainen Roland Chlouk.

Vihersaarella oli vain hetki päätää, lähteekö hän kuukaudeksi Australiaan skeittaamaan tuntemattomien harrastajien kanssa. Lähtö kannatti, sillä Fannin ja Rolandin yhteistyö sujui heti ensi hetkestä saumattomasti. Fannin mukaan kaksikosta tuli oikea hulivilipari.

”Heitä seuratessa tuntui kuin olisi katsonut 7-vuotiaiden ilottelua. Siinä oli aitoa läsnäolon tuntua”, sanoo Tuomaala.

Tuomaalasta oli kiinnostavaa huomata, että yhteen kysymykseen kaikilla skeittaajilla on vastaus valmiina: minkä eläimen ruumiinosia haluaisit itsellesi. Siihen dokumentin nimi I Am Spider viittaa.

”Skeittaajia yhdistää vahva tietoisuus omasta kehosta ja sen rajoista”, Tuomaala sanoo.

Skeittaaja ottaa tilaa haltuun. Ympäristö ei ole vain sitä varten, että sen läpi kulkee paikasta toiseen. Vihersaaren suosikkipaikat löytyvät rakennetusta kaupunkitilasta, ei skeittirampeilta.

”Nuorempana oli myös kapinahenkeä. Mentiin kiellettyihin paikkoihin, kuluttamaan jonkun pihakurvia.”

I Am Spiderissa ei herkutella tempuilla, mutta dokumentissa näkyy skeittaajien sitkeys harjoittelua kohtaan. Temppuja tärkeämpää on silti vapaus ja flow-tila. ”Ei ole mitään sääntöjä, eikä kukaan sanele ehtoja. Skeitatessa ei tarvitse miettiä mitään.”

Dokumentin lisäksi skeittaajien, bmx-pyöräilijöiden ja katutanssijoiden tilan hallintaa voi ihailla Helsingissä järjestettävässä Sloap-performanssissa, joka sijoittuu tyhjään makasiinitilaan Jätkäsaaressa. Sloap on arkkitehtuurin termi ja tarkoittaa ylijäänyttä tilaa. Skeittaajille se merkitsee mahdollisuutta.

I Am Spider, Helsingin Kiasma-teatterissa 9.-10.8.

Sloap-performanssi, Makasiini L3, Helsingin Jätkäsaaressa, 8.-10.8.