”En odottanut ongelmia. Oletin, että valtaapitävillä olisi huumorintajua”, arkangelilainen kuvataiteilija Konstantin Altunin vakuutti vieraillessaan Helsingissä lokakuussa.

Altunin nousi kansainvälisen huomion kohteeksi elokuussa, kun poliisi tunkeutui pietarilaiseen taidenäyttelyyn ja takavarikoi neljä hänen maalaustaan. Takavarikoiduissa teoksissa kuvataan Venäjän nykyisiä ja entisiä valtahahmoja totutusta poikkeavalla tavalla.

Poliisioperaatiota johti henkilökohtaisesti Pietarin keskuspoliisin päällikkö Alexander Bukatš. Poliiseilla ei ollut esittää etsintää tai takavarikointia oikeuttavia dokumentteja, ja he pidättivät vielä varmuuden vuoksi gallerian johtajan Tatja Titovan. Titovalle sanottiin, että Altuninia odottaa kymmenen vuoden vankeus.

”Pakenin maasta ensimmäisellä mahdollisella lennolla”, Altunin kertoo.

Taiteilijalla oli sattumalta voimassa oleva Schengen-viisumi Pariisissa viime vuonna järjestetyn taidenäyttelyn jäljiltä. Hän suuntasi uudestaan Pariisiin. Kotiin jäivät vaimo ja pariskunnan 2,5-vuotias lapsi.

”Myös vaimollani oli voimassa oleva viisumi, mutta lapsellamme ei sellaista ollut. He joutuivat odottamaan viisumia Venäjällä kuukauden verran. Ihmisoikeusjärjestö Vapaa Venäjä auttoi viisumiasioissa sekä asunnon ja työtilan löytämisessä Pariisista.”

Jälkikäteen vaikuttaa ilmiselvältä, että riski viranomaisten puuttumiseen oli olemassa, vaikka taiteilija itse vakuuttaa, ettei halunnut provosoida teoksillaan. Viranomaisten kovakourainen toiminta johti kuitenkin niin sanottuun Streisandin ilmiöön, eli sensurointipyrkimysten käänteisiin seurauksiin: ilman rynnäkköä ja takavarikoita suuri yleisö tuskin olisi ikinä kuullutkaan teoksista.

On tietenkin täysin mahdollista, että takavarikosta päättäneet eivät välitä kielteisestä huomiosta, vaan haluavat ainoastaan lähettää kuuluvan varoituksen kaikille niille, jotka saattaisivat tehdä valtaapitäviä kritisoivaa taidetta.

Yksi poliisin takavarikoimista teoksista on Putinia ja Medvedeviä kuvaava Irvikuva. Altunin kertoo maalanneensa sen pari vuotta sitten, jolloin pääministeri ja presidentti pyllistivät demokratialle ja vaihtoivat rooleja päittäin.

”Putin yritti esittää mukavaa ja miellyttää yleisöä. Samaan aikaan kuitenkin ilmeni vaalivilppejä, ja viranomaiset tukahduttivat hallituksen vastaisia mielenosoituksia kovakouraisesti.”

Viime aikoina taiteilijoihin ja aktivisteihin on kohdistettu suhteettomia voimatoimia Venäjällä. Altuninin teokset takavarikoitiin hieman sen jälkeen, kun Pussy Riot -aktivisteille oli langetettu ankarat tuomiot Kristus vapahtajan katedraalissa esitetyn punkrukous-performanssin johdosta.

Pussy Riotin jäsenten pidätysten takana on mitä ilmeisimmin patriarkka Kirill. Altuninin takavarikoidussa Ripistä kieltäytynyt -teoksessa Kirill poseeraa yläruumis paljaana ja tatuoituna. Maalauksen tatuoinneissa kohtaavat uskonnollinen symboliikka, poliittinen johtajuus ja itämafian perinne merkitä sisäinen hierarkia tatuoinnein.

Kirillin, Putinin ja kumppanien julkisuuskuvia on pyritty rakentamaan erilaisiksi kuin minä ne näyttäytyvät Altuninin teoksissa. Monien silmissä imagonrakennus näyttää absurdilta.

”Terve ihminen voi nähdä ainoastaan komiikkaa Putinissa, joka kalastaa ja lentää hävittäjillä ja poseeraa judoasussa”, Altunin sanoo.

Uskonmies Kirillin rooli Venäjän ortodoksisen kirkon johtajana puolestaan on ristiriidassa hänen ylellisen elämäntapansa ja armottoman vallankäyttönsä kanssa. Vaikka hänellä ei tiettävästi ole mafiatatuointeja, kuvaa Altuninin teos patriarkan sellaisena kuin taiteilija hänet näkee.

Vaikka Altuninin teoksissa on runsaasti politiikkaa, hän kieltää olevansa pelkästään poliittinen taiteilija.

”Haluan tehdä kaikenlaisia teoksia. En hakenut Pyhät hirviöt -sarjalla skandaalia, ja maalasin siihen teoksia myös esimerkiksi Leninistä, Stalinista ja tsaari Nikolaista.”

Perin irvokasta Altuninin maanpaossa elämisessä on se, että Putinin Venäjä pyrkii parhaillaan näyttäytymään kansainvälisessä mediassa ihmisoikeuksien puolustajana tarjoamalla turvapaikan tietovuotaja Edward Snowdenille.

Snowdenin saama toistaiseksi vuoden voimassa olevaa väliaikaista turvapaikkaa ei voi nähdä minään muuna kuin kyynisenä valtapolitiikkana ja Yhdysvaltain sinänsä oikeutettuna härnäämisenä.

Samoin kuin Snowdenin, myös Konstantin Altuninin tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Hän on hakenut turvapaikkaa Ranskasta, ja tapaaminen viranomaisten kanssa on sovittu.

”Vaikka Venäjällä ei tulisikaan syytettä ekstremismistä, se tulee kunnianloukkauksesta tai jostain muusta. Elämäni tullaan siellä pilaamaan eri tavoin.”

Paluuta kotimaahan ei ole.

_______________

Salakuljetusta & sohvamajoitusta

Konstantin Altunin antoi Voimalle haastattelun lokakuun alkupuolella vieraillessaan Helsingissä. Mitä Ranskasta turvapaikkaa hakeva maanpakolainen teki täällä?

Voiman avustaja Oksana Tšelyševa haastatteli Pariisiin paennutta Altuninia syyskuussa. Helsinkiläinen katutaiteilija Sampsa puolestaan sattui olemaan Pariisissa juuri tuolloin, ja hän otti Altuniniin yhteyttä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Sampsa keräsi yhteen joukon Helsingissä vaikuttavia taideihmisiä ja ehdotti Altuninille pikaista näyttelyä Helsinkiin.

Kaoottisessa tilanteessa helsinkiläinen taiteilija-kuraattori Mark Maher tarttui toimeen. Hän maksoi Altuninin lentoliput omasta taskustaan ja majoitti taiteilijan sohvalleen. Lens Politica -festivaali puolestaan tarttui mahdollisuuteen järjestää Altuninin näyttelyn osana festivaalin ohjelmistoa.

Marraskuun lopussa järjestettävän Lens Politican kannalta asiassa oli harmillinen mutta: Altuninin viisumi oli voimassa ainoastaan lokakuun puoliväliin saakka, ja tuon jälkeen hänellä ei ollut mahdollisuutta poistua Ranskasta kesken turvapaikkaprosessin. Niinpä taiteilijaa edustavat festivaalilla hänen työnsä.

Toinen ongelma Lens Politican järjestämän näyttelyn kannalta oli se, että poliisin takavarikoimien teosten lisäksi loputkin Pyhät hirviöt -näyttelyssä olleet taulut olivat yhä Pietarissa.

Altunin päätti maalata uusiksi kaksi takavarikoiduista teoksista Pariisissa, ja uudelleen maalatut Irvikuva ja Ripistä kieltäytynyt -teokset saapuivat taiteilijan mukana Helsinkiin. Alkuperäisistä teokset poikkeavat siten, että ne on varustettu sensuurin vastaisella viestillä.

Mutta kuten Altunin itse sanoi, ”taiteilijan näkökulmasta kaksi teosta ei ole vielä mikään näyttely”. Takavarikolta välttyneet teokset olivat edelleen Pietarissa, eikä taidetta saa viedä Venäjältä ilman viranomaisten lupaa. Näyttelyn järjestelyihin osallistuneet eivät halunneet hakea teoksille maastavientilupaa, koska mahdollisuus lisäongelmiin oli ilmeinen.

Ongelma ratkesi, kun muutama rutinoitunut Venäjän kävijä päätti salakuljettaa teokset maasta. Paikallisten avustamana nämä matkalaiset saivat teokset käsiinsä Pietarissa ja kuljettivat ne viemäriputken pätkän ympärille käärittynä Suomeen.

Taiteen luvattomasta maastaviennistä voi saada sakkoja tai pahempaakin, mutta se ei paljon painanut vaakakupissa, kun tarjolla oli mahdollisuus näpäyttää sensuurilla kovistelevaa Putinin hallintoa ajattelun vapaudesta.

Uudelleen maalatut ja salakuljetetut teokset ovat esillä marraskuussa.

Kirjoittaja on elokuvafestivaali Lens Politican hallituksen jäsen.

Konstantin Altuninin näyttely Helsingin Korjaamo Galleriassa 21.11–15.12. Lens Politica -elokuvafestivaali 19.–24.11.