Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Meri Pukarinen
Kööpenhamina lähestyy. Rimaa madalletaan.
Kööpenhaminan kokouksen lähestyessä odotuksia kokouksen lopputulokselta aletaan systemaattisesti madaltaa. Johtajat Tanskan ympäristöministeristä Yhdysvaltain presidenttiin kannattavat vuoden lisäaikaa neuvotteluille ja ns. poliittisen sopimuksen solmimista Kööpenhaminassa. Myös Suomen pääneuvottelija pitää vuoden jatkoaikaa ratkaisuna.
Jatkoaikaan valmistautuminen jo ennen neuvotteluja tuntuu ennätyslässähdykseltä. Laillisesti sitovasta ilmastosopimuksesta sopimisen lykkääjät eivät ehkä ole kuulleet paria viestiä.
Malediivien hallitus ehti jo pitää istuntonsa veden alla korostaakseen sitä, että sitova ilmastosopimus Kööpenhaminasta on heille elämän ja kuoleman kysymys. Yritäpä ihan tosissasi hetki miettiä, miten sinun elämäsi mullistuisi, jos koko Suomi pitäisi siirtää toiseen paikkaan valtion merenpinnan alle jäämisen välttämiseksi! Kaikille ilmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kyse oman talon energiaremontista, vaan koko talon menettämisestä.
Niille, joiden jalkoja ilmastosovun lykkääntyminen ei kastele, suosittelen konsultiksi euroa. Jokainen vuosi viivyttelyä tarvittavissa ilmastotoimissa maksaa noin 330 miljardia euroa. Summa vastaa reippaasti puolitoistakertaisesti Suomen koko kuluvan vuoden bruttokansantuotetta [PDF]. Ja lasku lankeaa joka vuosi.
Poliittinen sopimus tarvittavista päästövähennyksistä saavutettiin jo lähes kaksi vuotta sitten Balilla. Valtioilla olisi ollut varsin hyvin aikaa tuoda neuvottelupöytään omat, ilmastokatastrofin välttämiseksi tarvittavat päästövähennystarjouksensa ja sitoutua niihin myös kansallisesti. Lisäajan keplottelu ei tule kuuloonkaan. Kuolonlinjat ilmastokatastorofin torjumiselle ovat hyvin tiedossa. Jokainen vuosi viivyttelyä vähentää mahdollisuuksiamme elinkelpoisen planeetan säilyttämiseen. Moinen uhkapeli ei käy.
Teen itse Kööpenhaminan kokouksen aikana tiedotustyötä Helsingistä käsin. Poliitikkojen rimanalituksia seuratessa alkaa olla entistä helpompaa ymmärtää niitä ilmastopolitiikan tahmeuteen turhautuneita ihmisiä, jotka eivät välttämättä neuvottelupaikalla Kööpenhaminassa tyydy rauhanomaiseen mielenosoittamiseen.
Älä ymmärrä väärin: vastustan ehdottomasti väkivaltaisia toimintatapoja. Poliittisten päättäjien olisi kuitenkin syytä ymmärtää, että lisäajan petaaminen laillisesti sitovan ilmastosopimuksen solmimiselle lisää riskiä paitsi käsistä karkaavasta ilmastonmuutoksesta, myös lapasesta lähtevistä protesteista.
