Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Britanniassa jahdataan paperittomia työntekijöitä vaalien jälkimainingeissa, ja aktivistit yrittävät väliin.
Britannian sisäministeriö aloitti viime viikolla tehoiskun karkottaakseen laittomasti maassa työskenteleviä. Tarkoituksena on ratsata tuhansia yrityksiä, enimmäkseen pieniä firmoja ja rakennustyömaita, mutta joukossa on myös joitakin Lontoon keskustan isompia ravintoloita.
Operaatio Centurioniksi nimetylle ratsialle on tietenkin ongelma, että sen kohteet tiedetään etukäteen. Niin kuitenkin on: joku vuoti sisäministeriön muistion kohteista järjestölle, joka pyrkii estämään maahanmuuttoviranomaisten ratsioita ja karkotuksia. Niinpä Anti-Raids Networkin aktivistit ovat olleet liikkeellä ympäri maata varoittamassa pienyrityksiä viranomaisten mahdollisista visiiteistä ja jakamassa Tunne oikeutesi -flaijereita metroasemilla ja lähiöissä.
Sitä, onko aktivistien työ tosiaan ehkäissyt yhtäkään pidätystä, on vaikea tietää. Viranomaiset ovat nimittäin onnistuneetkin: Viikko sitten tiistaina Ilfordissa, Lontoon koillislaidalla, pidätettiin kuusi intialaista miestä, jotka odottivat kyytiä rakennustyömaalle. Sosiaalisessa mediassa on raportoitu muistakin pidätyksistä.
Poliittisessa tilanteessa, jossa maahanmuutto on yksi kuumimpia aiheita – ja UKIPin rasistien voitettua eurovaalit se todella on – on kuitenkin mahtavaa, että otsikoita hallitsevat vaihteeksi hyvikset. ”Aktivistit pyrkivät romuttamaan laittoman työvoiman ratsian”, otsikoi valtakunnallinen uutiskanava Channel 4 viikko sitten tiistaina ja haastatteli Anti-Raids Networkin aktiivia. Sisäministeriön edustaja kieltäytyi kommentoimasta todeten vain, että iskut perustuvat tiedustelutietoihin ja syytteet etnisestä profiloinnista ovat vastenmielisiä.
Silminnäkijähavainnot Ilfordista kuitenkin viittaavat siihen, että pelkkä kansallisuus riittää tarkastuksen kohteeksi joutumiselle. Samaa kielivät myös Channel 4:n esittelemien dokumenttien viittaukset kampaamoissa työskenteleviin nigerialaisiin tai ”kynsihoitoloihin, joilla on vietnamilaisia yhteyksiä”.
Sisäministeriö yrittää tietysti myös vakuuttaa tekevänsä palveluksen niille, jotka työskentelevät kammottavin työehdoin ja alhaisin palkoin. Mutta se olisi huomattavasti uskottavampaa, jos näille tarjottaisiin töitä tai viisumi – putkaan ja/tai lentokoneeseen päätyminen kun tuskin edistää kenenkään oikeuksia. Operaatio Centurion on puhtaasti maahanmuuttopolitiikan koventamista poliittisista syistä.
Ei ole sattumaa, että isku toteutettiin juuri nyt, vain pari viikkoa vaalien jälkeen. Konservatiivit, joita en kutsuisi kovin avomieliseksi puolueeksi maahanmuuton suhteen, yrittävät epätoivoisesti vaikuttaa kovilta vielä muukalaisvihamielisemmän UKIPin noustessa. Ranskassa eurovaaleista ja Front Nationalin voitosta meni vain päiviä, kun Calais’n poliisi tyhjensi leirin, josta sadat pakolaiset yrittävät Britanniaan. Eihän matkalaisilla tietenkään ole muutakaan paikkaa mihin mennä – on vain kylmempi, jos teltta on takavarikoitu.
Poliitikkojen hyökätessä heikoimpien kimppuun ympäri Eurooppaa onkin entistä tärkeämpää, että tavalliset ihmiset eivät seiso sivussa ja anna sen tapahtua. Useimmilta meistä liikenisi kaapin pohjalla lojuva viltti Calais’ssa odottavien maahanpyrkijöiden lämmikkeeksi tai tunnin verran aikaa kiertää kertomassa paperittomille ja hyväksikäytölle alttiille työntekijöille heidän oikeuksistaan.
Näyttää siltä, että sille varastossa olevalle solidaarisuudelle on 2010-luvun Euroopassa yhä enemmän käyttöä.
