Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sampsa Oinaala
Hamppua kasvaa ja palaa entistä enemmän myös maaseudulla. Kuuluuko se poliisille?
Kannabiksen lisääntynyt kasvatus ja käyttö maaseudulla ja pienissä kaupungeissa on saanut viime aikoina valtakunnallista julkisuutta. Helsingin Sanomien (26.7.2009) imussa aiheeseen ovat tarttuneet myös maakunta- ja paikallislehdet. Nurmeksessa ja Valtimolla ilmestyvän Ylä-Karjalan vuoro oli 30.7.
Rikoskomisario Antti Arponen kertoi Ylä-Karjalan jutussa, että kannabiksen kasvatus on lisääntynyt alueella. ”Arposen mukaan Nurmeksesta löydetyt kannabisviljelmät ovat yleensä pieniä: kannabista kasvatetaan lähinnä omaan käyttöön”, lehti kirjoitti.
Arposen puheissa paljastuu nykyisen lainsäädännön ja huumausainepolitiikan paradoksi. Pienen kannabismäärän kotikasvattaja on täysin rikollisuuden ulkopuolella. Hän ei osta ainetta rikollisilta, vaan kasvattaa sen itse. Hän ei myöskään myy viljelemäänsä kannabista, vaan käyttää sen itse.
Jos kannabiksen kasvatuksesta ei siis ole mitään haittaa yhteiskunnalle, miksi kasvattajaa rangaistaan? Ainoa jäljellejäävä argumentti on käyttäjän suojelu kannabiksen haittavaikutuksilta. Kuitenkin esimerkiksi YK:n alaisuudessa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että kannabiksen aiheuttamat terveyshaitat ovat yleensä pienemmät kuin alkoholin ja tupakan.
Poliisin toiminta voi pahimmillaan olla palvelus rikollisille, jos pelästynyt kotikasvattaja siirtyykin ostamaan aineensa pimeiltä markkinoilta. Se myös rinnastaa rikolliseksi henkilön, jolla välttämättä ei ole mitään tekemistä rikollisten tai rikollisuuden kanssa.
Samaan aikaan saman lehden palstoilla toistuvasti valitetaan, ettei poliisi puutu viikonloppuöiden katuralliin, humalassa ajamiseen tai ylinopeuksiin, jotka kaikki vaarantavat jatkuvasti ihmishenkiä.
Jos todellisuus ja lainsäädäntö ovat näin pahasti ristiriidassa keskenään, poliisi voisi ottaa johtopäätöksen omiin käsiinsä ja lopettaa kannabiksen kotiviljelmien ratsaamisen tapauksissa, joissa viljely ei aiheuta haittaa naapureille tai muille ulkopuolisille. Silloin resursseja riittäisi vakavampienkin ongelmien torjuntaan.
