Teksti Kristiina Koivunen

Pakolaisina Kurdistanissa olevat lapset ja heidän opettajansa tarvitsevat tukea.

Syyrialaisia pakolaislapsia Kewargoskin leirillä Etelä-Kurdistanissa. Kuvat: Kristiina Koivunen.

Kurdeille pakolaisuus on tuttua, he ovat paenneet vuosikymmeniä monesta maasta. Syyrian sisällissodan myötä on tapahtunut jotain kurdien historiassa ennen näkemätöntä: Etelä-Kurdistanista on tullut pakolaisia vastaanottava maa. Muista Kurdistanin osista lähdetään edelleen pakoon. Viime vuoden elokuussa Kurdistanin syyrialaiseen osaan eli Länsi-Kurdistaniin alkoi virrata tuhansia Nusran rintaman jihadisteja (heitä määräkseen arvioidaan 20 000–40 000) tekemään etnistä puhdistusta eli pakottamaan kurdit pois kotiseudultaan.

Kurdeja pakeni paniikissa Etelä-Kurdistaniin, eli Pohjois-Irakiin. Joukkopako oli hetken kansainvälisessäkin mediassa, sitten se unohtui. Miten pakolaiset ovat pärjänneet?

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n teltat ovat suorissa riveissä Kewargoskin leirillä lähellä Kurdistanin pääkaupunkia Hewleria.

Vierailin Karwan Kurdin kanssa viime vuoden lopulla Kewargoskin pakolaisleirillä, jonne on vajaan tunnin ajomatka Kurdistanin pääkaupungista Hewlerista. Kaupungin arabiankielinen nimi on Erbil, millä nimellä se yleensä on kartoissa. Leiri näyttää hyvin organisoidulta pari kuukautta pystyttämisen jälkeen.

Syyrian kurdien joukkopako ei tullut varsinaisena yllätyksenä Kurdistanin viranomaisille, mutta kukaan ei ollut varautunut pakolaisten valtavaan määrään. Siinä missä Suomessa keskustellaan, että otettaisiinko sata vai kolmesataa pakolaista, Kurdistanin autonomisella alueella heitä on 235 000. Luvun kertoi viime joulukuussa Kurdistanin aluehallituksen edustaja Felah Mustafa Bakir. Irakiin kuuluvalla Kurdistanin autonomisella alueella on saman verran asukkaita kuin Suomessa eli viisi miljoonaa.

Irakin kurdien auttamishalu on valtava. Kun pakolaisia alkoi tulla elokuussa, televisiokanavilla pyydettiin asukkaita lahjoittamaan heille ruokaa ja vaatteita. Tavaraa kertyi niin paljon, että sitä varastoitiin jalkapallokentille. Näin selvittiin alkuvaiheesta kunnes YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ehti kuljettaa alueelle telttoja ja elintarvikkeita.

Kurdeilla on halu auttaa, sillä he jos ketkä tietävät, mitä on olla pakolainen. Mutta kokemusta heillä ei ole. Silti Karwan Kurdi uskoo, että syyrialaisten pakolaisten olot ovat Kurdistanissa paremmat kuin muissa Syyrian naapurimaissa, joissa kaikissa on valtavasti pakolaisia.

”Olin itse lapsi ensimmäisen Persianlahden sodan aikana vuonna 1990, silloin muut auttoivat meitä”, Karwan Kurdi kertoo.

”Nyt on meidän vuoromme auttaa toisia, jotka joutuvat kokemaan saman kuin me silloin”, Karwan jatkaa. Käytän hänestä irakilaisen tavan mukaan etunimeä.

”Yli puolet leirien asukkaista on lapsia”, hän sanoo, ja on huolissaan heidän tulevaisuudestaan, sillä Syyrian sisällissodan uskotaan kestävän vielä vuosia aselepoyrityksistä huolimatta. Vaikka vanhemmat ovat onnistuneet viemään lapsensa turvaan, he ovat vaarassa jäädä ilman koulutusta.

”Lapset eivät ymmärrä, miksi tämä tapahtuu. Heillä on hirveitä kokemuksia, monet ovat nähneet ihmisiä tapettavan. He kuuntelevat aikuisten keskusteluja sodasta”, Karwan kertoo. Monien lasten isät ja veljet taistelevat Nusran rintamaa vastaan.

Harvat leirillä näkemäni lelut olivat leikkipyssyjä. Hamdi-leirin pääkadulla.

Leirien työnjako on selkeä: YK:n pakolaisjärjestö UNHCR järjestää perusasiat, eli teltat, ruuan, polttoaineen ja sähkön. Leireillä on ankeaa, mutta kuitenkin niissä ollaan turvassa ja perusasiat ovat kunnossa. Jokaisella perheellä on teltta ja sähköä, joka riittää pienen laitteen, kuten tuulettimen, käyttöön. Ruokaa on riittävästi eikä vessoihin ei ole pitkiä jonoja.

Kurdistanin opetusministeriö järjestää leireillä oleville lapsille peruskouluopetusta. Tehtävä on suuri haaste oppilaiden valtavan määrän takia. Opettajiksi on palkattu Kurdistanin yliopistoista valmistuneita nuoria ja Syyriasta paenneita opettajia. Syyrialaislapsia varten on painettu Etelä-Kurdistanin kouluissa käytettäviä oppikirjoja. Monet leireillä asuvat opiskelijat opettavat lapsia vapaaehtoistyönä.

Leirikoulu on tyhjä vapaapäivänä.

Silti ongelmat ovat valtavia. Koulut toimivat samanlaisissa ”rakennuksissa” kuin kaikki muukin leireillä, eli teltoissa. Jokaisessa luokassa on vähintään sata oppilasta. Tässä kuvassa leirikoulussa ei ole oppilaita, koska vierailin Kewargoskissa vapaapäivänä.

Karmeita asioita nähneitä ja kotinsa menettäneitä lapsia opettavat vastavalmistuneet nuoret, joiden koulutus riittää tuskin tavalliseenkaan opetustyöhön.

Tätä Karwan Kurdi haluaa parantaa. Pakolaisleireillä toimii kansalaisjärjestöjä, joiden kautta sekä paikalliset että ulkomaalaiset ihmiset voivat auttaa lapsia. Karwan, joka on koulutukseltaan petrokemian insinööri, käyttää kaiken vapaa-aikansa Syrian Kids Rights -projektissa.

Karwan on Tolerance International -järjestön Kurdistanin osaston johtaja. Hän perusti muutaman ystävänsä kanssa viime syksynä projektin pakolaislasten auttamiseksi. Karwan toivoo, että Etelä-Kurdistaniin tulisi vapaaehtoistyöhön ulkomaalaisia (ja ulkomailla asuvia kurdeja) työskentelemään pakolaisten opettajien kanssa.

Karwan Kurdi (vas.) keskustelee Rahimen kanssa tämän kateissa olevasta pojasta.

Karwan toivoo, että Kurdistaniin tulisi opetus- ja sosiaalialan ammattilaisia tai opiskelijoita kouluttamaan leirien opettajia. Kurdistanin yliopistojen taso on niin alhainen, että ulkomailla opiskelleilla henkilöillä on paljon annettavaa. Tolerance International -järjestöllä on tilava talo Hewlerissa, jossa työ pääasiassa tapahtuisi.

Hewlerin ja koko Kurdistanin autonomisen alueen turvallisuustilanne on hyvä. Asuin itse siellä kolmisen vuotta, enkä pelännyt koskaan turvallisuuteni puolesta. Sen sijaan Bagdadin eli Irakin keskushallituksen alaiselle alueelle ei ole suositeltavaa mennä, ja sinne tuskin pääseekään ilman Irakin viisumia. Kurdistanin autonomisella alueella voi olla turistina kaksi viikkoa ilman viisumia, Syrian Kids Rights -projekti järjestää oleskeluluvan vapaaehtoistyöntekijöille. Kewargoskin leiri sijaitsee Kurdistanin autonomisella alueella.

Karwan Kurdin sähköpostiosoite on karwan-skr(a)tolerancy.org.

Projektista on tietoja Facebookissa ja Dilsah Hesen on laittanut Facebookin kuvia Kewargoskin leiriltä.