Lokakuinen merenlahti hehkuu ruskan väreissä. Kävelemme laitumella, jota erottaa merestä laaja ruovikkoalue. Edessämme levittäytyvään tavalliseen eteläsuomalaiseen maisemaan kätkeytyy kuitenkin jotain epätavallista: sieniä, joiden syöminen muuttaa voimakkaasti ihmisen tietoisuutta muutaman tunnin ajaksi.
Tämä sieni on suippumadonlakki.
Sini ja Silas ovat ottaneet Voiman mukaan sienestysreissulleen näyttääkseen, millaisia sieniä suippumadonlakit ovat ja kertoakseen miksi ne kiinnostavat heitä ja millaisia kokemuksia niiden sisältämä psykedeelinen yhdiste, psilosybiini, on heille aiheuttanut. He eivät esiinny omalla nimellään psykedeelien laittomuuden ja aiheen arkaluontoisuuden takia. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Suippumadonlakki on väriltään kuin maahan pudonneet lehdet. Katse haravoi maastoa, ja keho hakeutuu sienikumaraan, josta kirjailija Michael Pollan puhuu kirjassaan Tuntematon mieli (Like 2021) tutustuessaan sienten keräilyyn.
”Suippumadonlakki suosii ihmisten haavoittamia luonnonympäristöjä”, Silas sanoo. ”Tätäkin paikkaa on raivattu. Luonnonniityt on kaadettu, ja alue on muutettu laitumeksi.”
Sini ja Silas eivät ole tulleet etsimään taikasieniä saadakseen päänsä sekaisin. He ovat kiinnostuneita itsensä tutkiskelusta ja sienten terapeuttisista hyödyistä.
Psykedeeliavusteisesta psykoterapiasta on saatu lupaavia tuloksia masennuksen, päihderiippuvuuksien, pakko-oireisten häiriöiden, syöpään liittyvän ahdistuksen ja monien muiden mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimusta tehdään Suomessakin. Turussa järjestettiin tämän vuoden lokakuussa kolmas kansainvälinen psykedeelitutkimuskonferenssi Psykedeelit 2025, jossa alan asiantuntijat keskustelivat teemasta.
Muun muassa Helsingin yliopiston emeritusprofessori Hannu Alho johti hanketta, jossa tutkittiin, onko psilosybiini-avusteisesta terapiasta apua alkoholiriippuvaisten hoidossa. Tutkimus on kuitenkin tällä hetkellä pysähdyksissä rahoittajayhtiön rahoitusvaikeuksien vuoksi.
Keli on pilvinen. Ilmassa leijailee kevyttä tihkua. Väistelen lehmänlantakasoja ja hypin ojien yli. Onnistun kastelemaan jalkani.
Ensimmäinen suippumadonlakki löytyy. Sini ja Silas kuvailevat sen tuntomerkkejä sienituntijan asiantuntemuksella.
”Sienen nimi kertoo sen ulkonäöstä”, Sini sanoo ja poimii sienen ”. Suippumadonlakki on kuin mato, jolla on päässään virkattu lakki.” Sienten tunnistuksessa voi tehdä virheitä, ja väärien sienten syöminen voi olla vaarallista.
Etsimiämme sieniä ei kuitenkaan löydy lounastaukoon mennessä enempää. Vaikka korit ovat tyhjät, Sini ja Silas eivät vaikuta pettyneiltä. Molemmat nauttivat sienestyksestä itsessään eivätkä oleta, että joka reissulla löytyy saalista.
Tauon jälkeen suuntaamme takaisin maastoon. Etsintä tuottaa tuloksia. Sini ja Silas onnistuvat löytämään sieniä, eivät kovin montaa, mutta sen verran, että ne riittävät tuottamaan psykedeelisen kokemuksen.
Psykedeelien omaehtoinen käyttö on Suomessa yhä vähäistä, mutta yleistymään päin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan vuosina 2010 ja 2014 psykoaktiivisia sieniä oli käyttänyt noin kaksi prosenttia vastaajista. Tuoreimpien, vuoden 2022 tietojen mukaan 5,4 prosenttia vastaajista oli käyttänyt psykoaktiivisia sieniä.
Suippumadonlakkien tuottama muuntunut tietoisuuden tila soveltuu Sinin ja Silaksen mukaan oman mielen tarkkailuun.
”Olen käyttänyt sieniä ymmärtääkseni paremmin elämääni”, Silas sanoo. ”Sienet auttavat minua pääsemään eroon mielessäni toistuvista keloista ja katsomaan itseäni ikään kuin itseni ulkopuolelta.”
Sini sai kimmokkeen kokeilla sieniä viitisentoista vuotta sitten, kun hänen silloinen seurustelukumppaninsa oli onnistunut avaamaan sienimatkansa avulla isänsä kuoleman aiheuttaman tunnelukon.
”Kärsin masennuksesta ja syömishäiriöstä ja halusin selvittää, auttaisivatko sienet minua käsittelemään tunteitani. Ensimmäinen kokemukseni oli käänteentekevä. Joidenkin mielestä psykedeelisistä ihmeparantumiskokemuksista ei kannattaisi puhua, koska ne luovat epärealistisia odotuksia. Mutta joskus niitäkin tapahtuu.”
Psykedeelien käyttöä kutsutaan joskus matkaksi. Sinin matka ei ollut helppo.
”Tunsin ensimmäistä kertaa ahdistusta. Ahdistus oli läpitunkevan voimakasta, ja onnistuin ensimmäistä kertaa myös sanallistamaan sen. Olin elänyt syömishäiriöni vuoksi rajattua ja kontrolloitua elämää. Sienikokemus purki pakko-oireiluni ja siihen liittyvät rakenteet, kun ahdistuksesta tulikin tunne, jonka saatoin kokea.”
Muutama viikko matkansa jälkeen Sini sattui näkemään aikakauslehdessä kuvia laihoista naisista.
”Aiemmin tuollaisten kuvien näkeminen oli herättänyt minussa halun laihduttaa. Nyt ajattelin, että Amy Winehousella on varmasti todella kylmä.”
Pakonomaiset ajatukset katosivat. Syömishäiriö ei ole sen koommin häirinnyt Sinin elämää. Kokemuksen onnistumiseen vaikuttivat turvallinen kumppani ja rauhallinen ympäristö – set and setting, joiden merkitystä psykedeelikulttuurissa korostetaan.
Taikasienten käyttämiseen liittyy riskejä. Tietoisuutta voimakkaasti muuttavien psykedeelien käyttö voi olla vaarallista henkilöille, joilla on skitsofrenia tai psykiatrisia häiriöitä tai joiden suvussa esiintyy psykoosisairauksia. Sienten vaikutus voi aiheuttaa pitkäkestoisen psykoottisen jakson ja muita terveyshaittoja.
Silas ei ole kokenut haittoja taikasienten käytöstä, mutta on todistanut ystävänsä psykoottista kohtausta. Tila hälveni sienten vaikutuksen lakattua. Kerran hän itse unohti matkallaan, kuka on.
”Ensimmäinen ajatukseni oli, mitä teen työkseni. En halunnut kuitenkaan määrittää itseäni työn kautta, joten aloin miettiä, millainen ihminen haluaisin olla. Luotettava, kiva. Vähitellen palasin itseeni. Matkan jälkeisinä päivinä tunsin oloni hippimäiseksi. Puhuin ystävilleni rakastavasti ja koin heihin vahvaa yhteyttä.”
Huonotkaan tripit eivät ole Silaksen mielestä välttämättä huonoja kokemuksia.
”Osa matkoistani on ollut rankkoja, mutta olen käsitellyt niiden aikana tunteita, jotka ovat vaatineet käsittelemistä.”
Sienet ovat ravistelleet Siniäkin.
”Jos olisin tiennyt etukäteen, kuinka raskas ensimmäinen matkani tulisi olemaan, en olisi varmasti uskaltanut syödä sieniä. Olenkin vastedes suosinut pienempiä annoksia.”
Silas kertoo kärsivänsä sienten vaikutuksen alaisena ajoittain sosiaalisesta ahdistuksesta.
”Sienet aiheuttavat vähän ufon olon. Saatan miettiä kuulunko joukkoon, ja onko tilani sopiva sosialisointiin. Jos muut ovat railakkaalla päällä tai humalassa koen, että ehkä olisi parempi vain lähteä kotiin.”
Psykedeeliavusteisessa psykoterapiassa matkat tehdään koulutetun ammattilaisen seurassa, mikä vahvistaa sienten terapeuttisia hyötyjä ja vähentää riskejä.
Psilosybiinisienten poimiminen on Suomen huumausainelaissa rangaistava teko. Maassa kasvava sieni on laillinen, mutta koriin poimittu sieni on laiton.
”Sienten laittomuus on absurdia”, Silas sanoo. ”Ovatko sienet joskus muodostaneet suurenkin yhteiskunnallisen ongelman?”
Sinikin pitää sienten laittomuutta outona.
”Kun sienten intensiteetti alkoi ensimmäisellä matkallani laskea, hämmästelin kumppanilleni, miksi oman henkilöhistorian, tunteiden ja ajatusten käsitteleminen sienten avulla on säädetty laittomaksi? Laittomuus on järjetöntä myös siksi, koska sienet voivat olla oikein käytettynä hyvin hyödyllisiä.”
Huumausainepolitiikkaan keskittyneet tutkijat ovat havainneet, että ihmiset ovat alkaneet suhtautua niin Suomessa kuin ulkomaillakin entistä kriittisemmin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin perustuvaan rankaisupolitiikkaan ja alkaneet suosia sen sijaan haittojen vähentämiseen perustuvaa sosiaalipoliittista lähestymistapaa.
Sini on miettinyt sienestysreissuillaan, kuinka vastaisi, jos joku tulisi kysymään häneltä, mitä hän on tekemässä.
”Mietin aiemmin kaikenlaisia peitetarinoita, mutta nyt olen alkanut epäillä niiden tarpeellisuutta. Voi olla, että kerron kysyjälle yksinkertaisesti totuuden.”
Terapeuttisten hyötyjen saaminen sienistä vaatii parantumistavoitteen, Silas sanoo.
”Psilosybiiniä voi käyttää lääkkeenä, mutta sen vaikutus poikkeaa apteekissa myytävistä lääkkeistä. Sienet ovat työkaluja. Ei ole mitään takeita, että ne toimivat, mutta joillekin ne tarjoavat hyvän keinon työstää tunteitaan.”
Suippumadonlakkien keräily on Sinille ja Silakselle vähintään yhtä palkitsevaa puuhaa kuin niiden käyttäminen.
”Sienestäminen on hyvä syy viettää aikaa luonnossa. Kun satun löytämään sieniä, en ajattele, että onpa kiva löytää jotain päihdyttävää, vaan sisälläni heräävät metsästäjä- ja keräilijävaistot. Haluan olla omavarainen ja tietää, mistä käyttämäni sienet ovat peräisin.”
Sinissä sienet ovat vahvistaneet jo ennestään vahvaa ympäristöeettistä ajattelua.
”Kun etsin sieniä, koen että läsnä on jokin toinen olento, joka auttaa minua. Luonnossa oleskelu ja sen antimista nauttiminen ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi ympäristöstä huolehtimisen ensisijaisuudesta.”
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Kirjoittaja on suomentanut Michael Pollanin kirjan Tuntematon mieli (Like 2021), johon tekstissä viitataan.
